Lakko mania

Ainutlaatuinen kokemus, ainoat matkustajat metrovaunussa

Tällä viikolla metrot ovat lakkoilleet melkein joka päivä eri aikoihin. Alkuviikko meni perusrutiinilla, aamulla otimme verensokereita ja lämpöjä, pistimme insuliinia ja kirjasimme tulokset potilastietoihin. Harjoittelustamme vastaava opettaja kävi osastolla meitä katsomassa ja esitteli meille uusia opiskelijoita, jotka tulevat ensiviikosta lähtien parina päivänä viikossa käymään meidän osastollamme. Kävimme yksi päivä opettajamme kanssa läpi harjoitteluun liittyviä asioita, kuten tavoitteemme, työtuntimme ja oppimispäiväkirjan merkintämme. Keskustelimme hänen kanssaan, mitä eroavaisuuksia olemme havainneet Suomen ja Kreikan hoitotapojen välillä.

Töistä päästyämme metro oli vielä lakossa, joten päätimme käydä kahvilla. Löysimme mukavan kahvilan, jossa myytiin paljon suklaisialeivonnaisia, joten luppoaika meni mukavasti jutellen, kahvia juoden ja makeannälkää hilliten.

Loppuviikosta kiersimme kahden sairaanhoitajan mukana, jotka valmistivat ja jakoivat lääkkeitä. Pääsimme valmistamaan paljon suonensisäisesti annettavia mahansuojalääkkeitä ja antibiootteja sekä antamaan niitä potilaalle. Yhtenä iltapäivänä menimme ohjaajamme ja muiden opiskelijoiden kanssa katsomaan, kun yhdeltä potilaalta otettiin EKG. Potilas oli takykardinen ja lääkärit tutkivat EKG:n avulla syytä tälle. Hoitajat varautuivat tutkimukseen ottamalla elvytysvälineet ja lääkkeet potilashuoneeseen varmuuden vuoksi. Elvytysvälineitä ei tarvittu ja lääkärit antoivat potilaalle sykettä rauhottavaa lääkettä. Toimenpiteen jälkeen osastonhoitaja pyysi meitä analysoimaan EKG:tä, mitä poikkeavuuksia havaitsimme ja minkä vuoksi lääkärit toimivat näin tilanteessa. Yhdessä pohdittuamme poikkeavuuksia ja osastonhoitajan avun jälkeen päädyimme lääkäreiden diagnoosiin, potilaalla oli supraventrikulaarinen takykardia. Olemme kyllä harjoittelun aikana oppineet paljon uutta EKG:n tulkinnasta. 

Töiden jälkeen lähdimme käymään ostoskeskuksessa vähän tuulettumassa. Paikka oli koristeltu näyttävillä jouluvaloilla ja tunnelma oli hyvinkin jouluinen. Shoppailu tuotti tulosta, emmekä tarvinneet lähteä tyhjin käsin kotiin. Ateenassa jouluhurmos on jo kovaa vauhtia käynnissä, kaikkialla kaupoissa myydään jouluunliittyviä tarvikkeita. Suomalaiselle ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen, että joulu on tulossa, koska ulkona on kummiskin päivisin vielä 15 astetta. Pakko on kyllä myöntää, että mitä lähemmäksi joulua tullaan sitä enemmän koti-ikävä iskee. Joulu on meille molemmille hyvin tärkeä juhla. Se on se aika vuodesta kun haluaa viettää aikaa läheisten seurassa.



Perjantaina pidimme yhden study dayn ja aamusta teimmekin kouluhommia hyvän aamukahvin kera. Iltapäivän suunnitelmissa oli käydä yhdessä suomalaisessa joulubasaarissa yhden Esn ystävämme kanssa. Tapahtuma järjestettiin Ateenan skandinaavisen kirkon tiloissa. Basaarissa oli kahvila, jossa tarjoiltiin glögiä ja kaikennäköistä purtavaa. Tapahtumasta pystyi myös osatamaan suomalaisia ja ruotsalaisia joulutuotteita. Tuntui taas hyvin erikoiselle, kun paikalla oli paljon suomea puhuvia ihmisiä. Joimme lämmintä glögiä ja ostimme itsellemmekin sitä yhden pullollisen. Alakerrassa huomasimme myytävänä olevan luumuhilloa ja päätimme joku päivä tehdä joulutorttuja. Esn ystävämme kertoi meille kirkon toiminnasta. Siellä järjestettiin messuja, joko suomeksi, ruotsiksi tai tanskaksi. He myös järjestivät kerhotyyppistä tomintaa, esimerkiksi suomenkielen tunteja.

Illalla kävimme samalla osastolla olevien opiskelijoiden kanssa istumassa iltaa, koska yhdellä heistä oli viimeinen päivä meidän osastollamme ja hän nyt vaihtaa osastoa. Tunnelma oli vähän haikea, mutta päätimme yrittää nähdä toisiamme aina tauoilla ja järjestää tapaamisia harjoittelun ulkopuolellakin.

Glögiä ja joulutorttuja

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä univelkoja nukkuessa pois ja joulumieltä kasvattaessa. Ostimme suomalaisesta joulubasaarista luumuhilloa ja glögiä, jotta saisimme hieman suomalaisen jouluntuntua tänne Kreikkaan. Löysimme myös kaupasta taikinalevyjä, joten sunnantaina leivoimme joulutorttuja, fiilistelimme kynttilän valossa joululauluja ja joimme paljon
                                                                                             kaivattua glögiä.
 

Levoton Ateena

Attikonin sairaalan sisäänkäynnin luota

Toinen harjoitteluviikko Attikossa on nyt takana ja viikko jatkui samassa merkeissä kuin edellinenkin. Olimme muiden opiskelijoiden kanssa vastuussa potilaiden lämmön ja verensokerin mittaamisesta ja niiden kirjaamisesta potilasasiakirjoihin. Tällä viikolla tutustuimme osastonhoitajan kanssa erilaisiin toimenpiteisiin mitä osastonpotilaille oli tehty ja tultiin tekemään


Esimerkiksi keskustelimme osastonhoitajan kanssa potilaasta, joka tuli osastolle ohitusleikkauksen jälkeiseen hoitoon. Hän kyseli meiltä mitä asioita havaitsimme potilaasta ja selitti potilaan tilanteesta ja hoidosta meille.  Myöhemmin iltapäivällä kävimme ottamassa yhdessä yhdeltä potilaalta EKG:n. Täällä EKG-laite oli vähän erilaisempi, rinnalle laitettavat elektrodit kiinnittyivät imukuppien avulla. Ranteisiin ja nilkkoihin laitettavat elektrodit olivat kuin isoja pyykkipoikia, jotka yhdistettiin monitoriin liittimen avulla. Kävimme yhdessä läpi mihinkä kohtaan kehoa elektrodit piti asettaa ja osastonhoitaja painotti meitä aina tutustumaan laitteisiin ennen niiden käyttöä. Me olimme tottuneet laittamaan elektrodit oikeisiin paikkoihin käyttäen tiettyjä muistisääntöjä värien kohdalla. Huomasimme, että jotkut värit menivät tässä laitteessa ihan päinvastoin, kuin mitä olimme ajatelleet. Tästä syystä pitää aina lukea kirjain-numeroyhdistelmä kytkennästä ennen kuin sen asettaa potilaaseen. Näin välttyy elektrodejen väärin asentamiselta. EKG:n ottamisen jälkeen, menimme toimistoon tulkitsemaan tulostettua versiota siitä.

Huomasimme siinä pieniä poikkeamia, esimerkiksi potilaan ST-taso oli laskenut. Osastonhoitaja kysyi meiltä mistä tämä voisi johtua ja muistelimme sen johtuvan hapenpuutteesta, eli iskeemisestä tilasta. Osastonhoitaja opetti meille, mitä asioita EKG:tä tulkittaessa tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi miten tärkeää on P-aallon ja QRS kompleksin suhde ja mitä eri johtumisajat tarkoittavat. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta EKG:stä.  Loppupäivästä osastonhoitaja testasi meidän oppimistaitojamme, hän oli löytänyt netistä testejä erilaisten EKG rytmien tunnistamisesta.      

Parina päivänä meillä oli vähän ongelmia liikkumisen kanssa, kun metrot eivät kulkeneet normaalisti. Jouduimme yhtenä aamuna luovimaan uuden reitin, miten pääsimme sairaalalle. Ilmoitimme osastonhoitajalle, että tulemme vähän myöhässä, koska yksi metrolinja oli suljettu. Toisena päivänä huomasimme metroasemalla lappusia, missä kerrottiin, että tämä sama kyseinen metrolinja on suljettuna muutaman tunnin ajan iltapäivästä. Työpäivämme jälkeen meidän piti jäädä vähäksi aikaa pyörimään Egaleoon, koska metrolinja alkoi kulkemaan vasta klo.16 jälkeen. Kulutimme aikaamme kierrellen kaupoissa. Myöhemmin meille selvisi miksi metrot eivät kulkeneet niin kuin niiden piti ja "tietysti"  syynä oli Obam.a. Hän oli tullut vierailemaan Ateenaan ja todennäköisesti turvallisuissyistä ihmisten liikkumista tietyillä alueilla pyrittiin vähentämään. Huomasimme myös keskiviikkona erikoista metrokäyttäytymistä punaisella linjalla, kun kuulutuksesta huolimatta metro ei pysähtynyt Akropoliksen asemalle.  Katsoimme toisiamme ihmeissämme, koska näin ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Illalla näimme Obamasta kuvan Acropoliksella ja ymmärsimme, että metrot eivät vaan huvikseen huristele asemoiden ohi.

Torstaipäivä oli virallisesti opiskelijoiden vapaapäivä. Meille informoitiin tästä jo orientaatioviikolla kampuksella. Myös osastonhoitaja selitti meille keskiviikkona vapaapäivän syistä. 17.11 Ateenassa opiskelijat järjestävät mielenosoituksen kunnioittaakseen historiaa. Vuonna 1973 kyseisenä päivänä opiskelijat järjestivät mielenosoituksen sotilashallintoa vastaan. Opiskelijoiden tarkoituksena oli saada palautettua demokratia takaisin Kreikkaan. Mielenosoitus ei pysynyt rauhallisena, (johtuen molemmista osapuolista) vaan se eskaloitui. Kyseinen päivä vaatia siviiliuhreja ja jokavuotisen mielenosoituksen tarkoituksena on kunnioittaa näitä menetettyjä henkiä ja muistella mitä vaadittiin siihen, että demokratia saatiin palautettua.

Tunnelma Ateenassa oli hieman levoton vuosipäivästä johtuen, joten päätimme viettää rauhallisen viikonlopun.  

Uudet kujeet

Ensimmäinen harjoittelu on nyt ohi ja uudet kujeet odottavat seuraavassa harjoittelupaikassa. Tarkoituksena oli mennä  maanantaina Attikon yliopistolliseen sairaalaan yhdeksäksi. Otimme aluksi metron ja huristelimme sillä yhden vaihdon kera Egaleon asemalle, josta loikkasimme bussiin, joka vei meidät lopulta perille. Aluksi sairaalan opiskelijavastaava otti meidät vastaan ja vei meidät tulevalle osastollemme. Siellä tutustuimme osastonhoitajaan, joka otti meidät iloisin mielin hoiviinsa. Hän kertoi meille vähän osastosta ja sen toimintatavoista. Osastolla 34 potilaspaikkaa ja 8 ylimääräistä sänkyä käytävällä. Osastolla hoidetaan pääsääntöisesti iho- ja kudossairauksista kärsiviä potilaita, mutta lisäksi osastolla näkee paljon potilaita, joilla on kaikennäköisiä vaivoja, koska he eivät mahdu sillä hetkellä omalle osastolleen. Aamuvuorossa on osastonhoitajan lisäksi kolme sairaanhoitajaa, ilta- ja yövuorossa kaksi. Seurailimme aamurutiinien toimintaa, johon kuului lämpöjen mittaamista jokaiselta potilaalta, verensokerin ottamista niiltä potilailta, joilta tarvitsi seurata arvoja. Lisäksi lääkkeiden ja nesteiden antoa sekä sänkyjen petaamista ja lakanoiden vaihtoa. Pyörimme päivän kahden muun opiskelijan mukana seuraillen heidän toimintaansa.

Tiistaina osallistuimme aamutoimiin  ja otimme muutamilta potilailta verensokerit sekä autoimme sänkyjen petaamisessa. Opiskelijoiden tehtäviin kuuluu aamuisin verensokerin ja lämpöjen mittaaminen ja niiden kirjaaminen ylös potilaspapereihin. Verensokereita mitattessa huomasimme, että heidän mittarit näyttävät erikoisia lukemia ja siitä kysyttäessä osastonhoitaja kertoi, että Kreikassa sokeri mitataan mg/dl, kun taas Suomessa asteikko on mmol/L. Joten normaalit verensokeri arvot on täällä n. 80-110 väliin, kun taas Suomessa 4-6. Huomasimme myös, että hoitajat eivät täällä tee vuodepesuja, he ainoastaan siistivät sängyt ja silloin kun on tarpeen avustavat hygieniassa. Potilaiden perheillä on vastuu pitää yllä potilaiden henkilökohtaista hygieniaa. Osastonhoitaja kertoo meille, että tämä on valitettavaa, mutta resussejen vuoksi pakollista. Seurasimme myös makuuhaavan hoitoa ja osastonhoitaja sanoi meille, että selittäisi seuraavana päivänä meille enemmän makuuhaavojen hoidosta täällä Kreikassa.

Keskiviikko alkoi samaisissa merkeissä kuin tiistai. Mittailimme verensokereita ja lämpöä. Seurasimme lääkkeiden jakoa ja kirjaamista. Kaksi muuta sairaanhoitajaa opiskelijaa tuli tutustumaan osastolle ja kävimme yhdessä osastonhoitajan kanssa läpi yhden potilaan makuuhaavaa. Meillä oli käytössä "eurooppalainen" taulukko johon merkkasimme havaitsemiamme huomiota. Kaavakkeesta piti verrata ihon kuntoa eri asteikkoihin ja täyttää kaavaketta tuloksien mukaan. Näimme lopuksi miten haavaa hoidettiin osastolla. Roosa pääsi myös kannyloimaan yhtä potilasta. Osastonhoitaja kertoi meille myös yhden potilaan hemodialyysi tilanteesta ja sen hoitotavoista.
   

Torstai ja perjantaipäivän osasto oli taas täynnä potilaita. Aamut alkoi perus ruutineilla eli verensokerien ja lämmön mittaamisella. Pääsimme päivän aikana molemmat kanyloimaan ja ottamaan kanyleita pois niiltä potilailta, jotka eivät enää niitä tarvinneet. Iltapäivästä seurasimme toimenpidettä, jossa yhden potilaan atelektaasia helpotettiin asentamalla potilaan oikeaan keuhkoon laite, jonka avulla hänen oli helpompi hengittää. Kirurgi teki toimenpiteen potilashuoneessa mahdollisimman steriilisti.

Siinäpä se ensimmäinen harjoitteluviikko hurahti nopeasti. Saharan aavikko lähetti meille myös lämpimiä tuulahduksia ja meillä olikin tässä muutama päivä tosi lämmintä ja aurinkoista säätä. Toivotamme viikonlopuksi oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

     

4+2

Viimeiselle harjoitteluviikolle meille jäi vielä tehtävää 11 tuntia. Keskiviikkona siitä teimme viisi tuntia lasten teho-osastolla ja torstaina kiertelimme kuuden tunnin ajan sairaala-alueen eriosastoilla tutustumassa näiden toimintaan.

Sairaalan kuvitusta

Viimeisenä päivänä lasten teholla oli aika hiljaista. Osastolla oli paikalla vaan yksi potilas, joten töitä ei riittänyt kaikille. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja avustimme kun se oli tarpeen. Juttelimme potilaan tapauksesta ja siitä miten hoito tästä jatkuisi eteenpäin. Kävimme myös hyvää keskustelua Suomen ja Kreikan terveydenhoito organisaatioiden erosta ja yhtäläisyyksistä.

Torstaina saavuimme kahdeksaksi sairaalaan, jossa meitä odotti meidän harjoittelusta vastaava opettaja, joka oli luvannut kierrättää meitä sairaalan eri osastoilla. Ensimmäiseksi keskustelimme harjoittelun kulusta, miltä harjoittelu oli meistä tuntunut, mitä olimme oppineet ja tehneet ja oliko harjoittelussa ollut vaikeaa. Allekirjoittelimme tarvittavat asiakirjat ja lähdimme ensimmäistä osastoa kohti.

Tämä "osasto" ei ollut varsinainen osasto, vaan oikeestaan oma sairaalansa. Kysessä oli rakennus, jossa hoidettiin syöpäsairaita lapsia. Rakennus oli uusi ja sen seinät oli täynnä ihania kuvia ja värejä. Kävimme ensin tutustumassa sairaalan kouluun, joka tarjoaa opetusta kaikenikäisille lapsille, esikoulusta lukioon. Koulua oli auki kuuten asti iltapäivällä. Siitä lähdimme avoklinikan tapaiselle osastolle, jonne syöpää sairastavat lapset tulivat jos heistä tarvitsi ottaa kokeita tai uusia oireita oli ilmestynyt. Osastolla oli vuodepaikkoja lapsille, jos heidän tarvitsi viipyä sairaalassa yön yli. Juttelimme yhden perheen kanssa, joka oli matkustanut Ateenaan kauempaa Kreikasta ja asuivat hoitojen ajan sairaalan lähellä olevassa hostellissa, joka on vartavasti syöpälasten perheitä varten.

Kierros jatkui vuodeosastolle, jossa hoidettiin kaikenlaisia lasten syöpiä. Tämän osaston hoitaja esitteli osastoa meille hiukan ja tarkoituksena oli palata kyseiselle osastolle myöhemmin päivällä. Onkologisten osastojen jälkeen kävimme lihassairauksien osastolla, jossa hoitaja selitti meille yleisimmista lasten lihassairauksista ja hieman niiden hoidosta ja yleisyydestä. Tästä infosta oppi paljon uutta, koska emme olleet kuulleet edes näistä kaikista sairauksista aikaisemmin.

Lihassairauksien osastolta matka jatkui osastolle, jossa hoidettiin anemioita. Varsinkin yhtä anemiaa, joka on Kreikassa kohtalaisen yleinen: Talasemia. Opettaja kertoi meille, että jopa 8% kreikan kansalaisista kantaa tätä geenimutaatiota, joka aiheuttaa viallisten hemoglobiinien muodostumista tai niitä ei muodostu riittäävästi. Kokonainen rakennus oli omistettu näiden potilaiden hoitoon. Sairaus oli meille uusi, joten kyselimme sen hoidosta, diagnosoinnista ja juttelimme potilaiden kanssa siitä miltä heistä tuntuu elää tämän anemian kanssa. Potilaat tarvitsevat noin 15 päivän välein verensiirron.

Kävimme tämän vierailun jälkeen tauolla, jonka jälkeen keskustelimme opettajan kanssa vielä harjoittelusta. Palasimme vielä lasten onkologiselle osastolle, jossa osastonhoitaja näytti meille miten kemoterapiaan käytettäviä lääkkeitä valmistetaan ja hän kertoi meille potilaiden sairauksista ja hoidon vaiheista. Hän antoi meille myös omaksi kirjaset, jossa on kerrottu englanniksi lasten yleisimmistä syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Juttelimme myös yhden perheen kanssa heidän lapsen sairaudesta ja siitä miten se on vaikuttanut koko perheen elämään. Tämän jälkeen kävimme hyvästelemässä teho-osaston hoitohenkilökunnan, tarjosimme heille salmiakki ( jotkut uskaltuivat jopa maistamaan) ja lähdimme kotiin paljon uutta tietoa päässä. Pediatrian harjoittelu oli nyt meidän osalta ohi.

Plakan kaduilta

Kallimármaron stadioni

Torstain ohjelmaan kuului myös Saaran vanhempien ja veljen haku lentokentältä. He olivat tulossa viettämään aikaa kanssamme noin viikoksi. Perjaintain alkupäivä meni lepäillessä ja nauttiessa siitä että sai hetken levähtää. Loppu päivästä lähdimme käveleksimään Ateenan kaupungin vanhaan osaan Plakaan. Kiertelimme pitkin plakan katuja kunnes nälkä yllätti ja pysähdyimme syömään mukavassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja pieni kissanpentu piti Roosalle seuraa koko ruokailun ajan. Palasimme asunnolle ja vietimme mukavan illan. Lauantaina toimimme turistioppaina ja suuntasimme syntagmaan jossa kävimme katsomassa parlamenttitaloa ja kuninkaan puistoa. Päätimme käydä myös katsomassa Kallimármaron urheilustadionin. Stadion on yksi maailman vanhimmista urheilustadioneista. Lähdimme trammilla kohti Ateenan rantoja, jossa pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään miten mielenkiintoista on suomalaisille, että marraskuussa on niin lämmintä, että voi istuskella t-paidassa ulkona. Rannalta palasimme asunnolle ja ilta meni korttipelejä pelatessa.

Sunnuntaina Saaran vanhemmat ja veli suuntasivat kohti akropolista, kun me jäimme asunnolle tekemään koulutehtäviä ja valmistelemaan maanantaina alkavaa harjoittelua. Akropolisseikkailun jälkeen tapasimme heidät monastirakin metroasemalla josta suunnistimme syömään herkkullisia pitaleipiä. Sunnintai illasta tuleva harjoittelu alkoi jo vähä jännittää ja aikainen aamu oli tiedossa, joten kävimme ajoissa nukkumaan.