4+2

Viimeiselle harjoitteluviikolle meille jäi vielä tehtävää 11 tuntia. Keskiviikkona siitä teimme viisi tuntia lasten teho-osastolla ja torstaina kiertelimme kuuden tunnin ajan sairaala-alueen eriosastoilla tutustumassa näiden toimintaan.

Sairaalan kuvitusta

Viimeisenä päivänä lasten teholla oli aika hiljaista. Osastolla oli paikalla vaan yksi potilas, joten töitä ei riittänyt kaikille. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja avustimme kun se oli tarpeen. Juttelimme potilaan tapauksesta ja siitä miten hoito tästä jatkuisi eteenpäin. Kävimme myös hyvää keskustelua Suomen ja Kreikan terveydenhoito organisaatioiden erosta ja yhtäläisyyksistä.

Torstaina saavuimme kahdeksaksi sairaalaan, jossa meitä odotti meidän harjoittelusta vastaava opettaja, joka oli luvannut kierrättää meitä sairaalan eri osastoilla. Ensimmäiseksi keskustelimme harjoittelun kulusta, miltä harjoittelu oli meistä tuntunut, mitä olimme oppineet ja tehneet ja oliko harjoittelussa ollut vaikeaa. Allekirjoittelimme tarvittavat asiakirjat ja lähdimme ensimmäistä osastoa kohti.

Tämä "osasto" ei ollut varsinainen osasto, vaan oikeestaan oma sairaalansa. Kysessä oli rakennus, jossa hoidettiin syöpäsairaita lapsia. Rakennus oli uusi ja sen seinät oli täynnä ihania kuvia ja värejä. Kävimme ensin tutustumassa sairaalan kouluun, joka tarjoaa opetusta kaikenikäisille lapsille, esikoulusta lukioon. Koulua oli auki kuuten asti iltapäivällä. Siitä lähdimme avoklinikan tapaiselle osastolle, jonne syöpää sairastavat lapset tulivat jos heistä tarvitsi ottaa kokeita tai uusia oireita oli ilmestynyt. Osastolla oli vuodepaikkoja lapsille, jos heidän tarvitsi viipyä sairaalassa yön yli. Juttelimme yhden perheen kanssa, joka oli matkustanut Ateenaan kauempaa Kreikasta ja asuivat hoitojen ajan sairaalan lähellä olevassa hostellissa, joka on vartavasti syöpälasten perheitä varten.

Kierros jatkui vuodeosastolle, jossa hoidettiin kaikenlaisia lasten syöpiä. Tämän osaston hoitaja esitteli osastoa meille hiukan ja tarkoituksena oli palata kyseiselle osastolle myöhemmin päivällä. Onkologisten osastojen jälkeen kävimme lihassairauksien osastolla, jossa hoitaja selitti meille yleisimmista lasten lihassairauksista ja hieman niiden hoidosta ja yleisyydestä. Tästä infosta oppi paljon uutta, koska emme olleet kuulleet edes näistä kaikista sairauksista aikaisemmin.

Lihassairauksien osastolta matka jatkui osastolle, jossa hoidettiin anemioita. Varsinkin yhtä anemiaa, joka on Kreikassa kohtalaisen yleinen: Talasemia. Opettaja kertoi meille, että jopa 8% kreikan kansalaisista kantaa tätä geenimutaatiota, joka aiheuttaa viallisten hemoglobiinien muodostumista tai niitä ei muodostu riittäävästi. Kokonainen rakennus oli omistettu näiden potilaiden hoitoon. Sairaus oli meille uusi, joten kyselimme sen hoidosta, diagnosoinnista ja juttelimme potilaiden kanssa siitä miltä heistä tuntuu elää tämän anemian kanssa. Potilaat tarvitsevat noin 15 päivän välein verensiirron.

Kävimme tämän vierailun jälkeen tauolla, jonka jälkeen keskustelimme opettajan kanssa vielä harjoittelusta. Palasimme vielä lasten onkologiselle osastolle, jossa osastonhoitaja näytti meille miten kemoterapiaan käytettäviä lääkkeitä valmistetaan ja hän kertoi meille potilaiden sairauksista ja hoidon vaiheista. Hän antoi meille myös omaksi kirjaset, jossa on kerrottu englanniksi lasten yleisimmistä syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Juttelimme myös yhden perheen kanssa heidän lapsen sairaudesta ja siitä miten se on vaikuttanut koko perheen elämään. Tämän jälkeen kävimme hyvästelemässä teho-osaston hoitohenkilökunnan, tarjosimme heille salmiakki ( jotkut uskaltuivat jopa maistamaan) ja lähdimme kotiin paljon uutta tietoa päässä. Pediatrian harjoittelu oli nyt meidän osalta ohi.

Plakan kaduilta

Kallimármaron stadioni

Torstain ohjelmaan kuului myös Saaran vanhempien ja veljen haku lentokentältä. He olivat tulossa viettämään aikaa kanssamme noin viikoksi. Perjaintain alkupäivä meni lepäillessä ja nauttiessa siitä että sai hetken levähtää. Loppu päivästä lähdimme käveleksimään Ateenan kaupungin vanhaan osaan Plakaan. Kiertelimme pitkin plakan katuja kunnes nälkä yllätti ja pysähdyimme syömään mukavassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja pieni kissanpentu piti Roosalle seuraa koko ruokailun ajan. Palasimme asunnolle ja vietimme mukavan illan. Lauantaina toimimme turistioppaina ja suuntasimme syntagmaan jossa kävimme katsomassa parlamenttitaloa ja kuninkaan puistoa. Päätimme käydä myös katsomassa Kallimármaron urheilustadionin. Stadion on yksi maailman vanhimmista urheilustadioneista. Lähdimme trammilla kohti Ateenan rantoja, jossa pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään miten mielenkiintoista on suomalaisille, että marraskuussa on niin lämmintä, että voi istuskella t-paidassa ulkona. Rannalta palasimme asunnolle ja ilta meni korttipelejä pelatessa.

Sunnuntaina Saaran vanhemmat ja veli suuntasivat kohti akropolista, kun me jäimme asunnolle tekemään koulutehtäviä ja valmistelemaan maanantaina alkavaa harjoittelua. Akropolisseikkailun jälkeen tapasimme heidät monastirakin metroasemalla josta suunnistimme syömään herkkullisia pitaleipiä. Sunnintai illasta tuleva harjoittelu alkoi jo vähä jännittää ja aikainen aamu oli tiedossa, joten kävimme ajoissa nukkumaan.