Jouluksi kotiin

Päivät ovat menneet aika nopeaan tahtiin ja ennen kuin huomasimmekaan kolmen kuukauden vaihtomme alkaa olla takana päin. Viimeinen viikkomme käynnistyi vierailulla Punaisen Ristin sairaalassa, kotihoidon tiimissä. Opettajamme olivat järjestäneet tämän tutustumisen meidän kahdelle viimeiselle harjoittelupäivälle.

Sairaalan sisäänkäynniltä

Maantaina tapasimme yhden opettajista Panormoun metroasemalla, josta yhdessä suuntasimme Punaisen Ristin sairaalaan. Ensimmäiseksi tapasimme kotihoidosta vastaavan hoitojan, jonka kanssa keskustelimme omista kokemuksista kotihoidossa ja eroista, mitä olemme havainneet ylipäätänsä Kreikkalaisen ja Suomalaisen hoitokulttuurin välillä. 

Kuljetusautoja

Vastuuhoitaja oli järjestänyt meille päiväksi ohjelmaa. Lähdimme kahden hoitajan kanssa kotikäynneille mukaan. Yllätyimme siitä, ettei
hoitajat itse ajaneet autoa, vaan heillä oli kuljettaja sitä varten. Reissasimme Ateenan mäkisille alueille ja reittimme kulki kapeita mäkisiä teitä pitkin. Ensimmäinen visiitti oli iäkkään asiakkaan luona, jossa kävimme vaihtamassa kestokatetrin. Seuraavassa kolmessa asunnossa käyntiin hoitamassa erinäköisiä ja kokoisia makuuhaavoja. Vierailussa ei mennyt pitkään, haavat puhdistettiin ja niihin vaihdettiin laput päälle ja matka jatkui taas. Kävimme viimeisenä asiakkaan luona, jonka amputoitu jalkatynkä oli tulehtunut. Tulehdus oli niin sinnikäs, että asiakas johtunee käymään uudestaan leikkauksessa, jotta haava saataisiin paranemaan.

Vierailujen jälkeen saavuimme takaisin sairaalalle ja hoitajat kertoivat kirjaavansa hoitokäynnit ylös ja sillä välin keskustelimme vastuuhoitajan kanssa kokemuksesta. Tämämpä jälkeen pääsimme töistä. Olimme sopineet näkevämme koulun tuutoriopiskelijoita Egaleossa töitten jälkeen, joten otimme suunnan metroasemmalle. He odottelivat meitä aseman ulkopuolella ja päätimme mennä istuskelemaan läheiseen kahvilaan. Kahvila oli koristeltu ihan joulutunnelmaan ja piskelijat kertoivat, että kahvilan teema vaihtui aina aika-ajoin. Kyseisenä päivänä se oli Yksin kotona- leffat. Tarjolla oli "joulunmakuisia" kahveja ja paljon ihania leivonnaisia. Päätimme tilatakin makeannälkään palan mutakakkua bueno kastikkeella. Annos oli kyllä taivaallisenmakuinen, tämä tietysti voi johtua siitä sokerin määrästä :D Juttelimme usean tunnin, jonka jälkeen hyvästelimme tuutorimme ja sovimme näkevämme heitä vielä lauantaina ennen lähtöä. Kävimme matkanvarrelta vielä murginaa matkaan mukaan ja suunnistimme asuntoa kohden vieläkin sokeriähkyssä.

Kuva hoitajien takista

Tiistain työpäivä alkoi kahdeksalta ja lähdimme suoraan kotikäynneille yhden hoitajan kanssa. Kävimme ottamassa verikokeita yhdeltä asikkaalta ja toisen asiakkaan luona käytiin hoitamassa makuuhaavoja. Palasimme takaisin sairaalalle ja hyppäsimme uudestaan auton kyytiin, tällä kertaa lääkärin matkaan. Asiakkaat, joiden luona kävimme asuivat hieman kauempana. Lääkäri kävi kolmessa asunnossa vaihtamassa katetrit miespuolisille asiakkaille, koska kreikassa katetrin laitto miehille kuuluu lääkärin toimenkuvaan. Meidän korviin tämä kuulostaa hiukan hassulta, koska tosissaan Suomessa hoitajat laittavat katetrit miehille ja naisille. Vierailujen jälkeen saavuimme sairaalalle ja hyvästelimme kotihoidon henkilökunnan. Lähdimme suoraan takaisin asunnolle syömään ja tekemään hieman koulutehtäviä, ja illalla oli tiedossa ESN yhteisön järjestämä karaoke iltama. Kävimme morjestamassa henkilöitä kehen olimme tutustuneet vaihdon aikana ja tietysti pitihän sitä käydä myös vähän laulamassa. Ilta oli viihtyisä, mutta hieman kovaääninen.

Kotihoidossa vierailu oli kokemuksena todella mielenkiintoinen. Oli mukava huomata, että jokainen asiakas kenen luona vierailimme, otti meidät hyvin vastaan. He toivottivat meidät tervetulleeksi ja osa heistä tarjosi meille paikallisia herkkuja. Kaikki olivat ystävällisiä ja kiinnostuneita mistäpäin maailmaa olimme. Oli myös mielenkiintoista nähdä millaisia asuntoja Kreikassa on. Tuli myös todettua, ettei tee hirmu paljoa mieli ajaa autoa Kreikassa, tässä liikennekulttuurissa.

Keskiviikkona menimme vielä viimeisen kerran koululle näkemään opettajia ja vaihtoryhmämme opiskelijoita. Varmistimme, että kaikki vaihtopaperimme olivat kunnossa, opettajat tarjosivat meille paikallisia herkkuja ja saimme maistella koulun myös koulun omaa viinituotantoa. Koulussa siis voi opiskella viinin tekoa. Koululta päästyämme menimme opiskelijoiden kanssa viettämään aikaa monastirakille. Reissusta kotiuduttua työstimme vielä hieman koulutehtäviä ja kävimme nukkumaan.

Torstai meni asuntoa siivoillessa ja vähän rauhottuessa, koska viimeisille päiville meillä oli paljon suunniteltu. Perjantaina kävimme aamusta kahvilla ESN- tutoreiden kanssa. Toinen heistä perui tulonsa sairastuttuaan, mutta menimme sitten kolmestaan yhteen Monastirakin kattoterassikahviloista, josta oli upea näkymä akropoliksen kukkulalle. Vietimme muutaman tunnin keskustellen, josta sitten hyvästejen jälkeen lähdimme vielä käveleksimään Monastirakin katuja pitkin. Kävimme pikaisesti tämän jälkeen asunnolla vaihtamassa vaatteet ja suuntasimme Nea Smirni nimiseen kaupungin osaan. Olimme sopineet Attikonissa tapaamiemme opiskelijoiden kanssa, että käymme vielä syömässä heidän kanssaan ennen lähtöä.

Ihann hyvän kokonen burgeri

Paikaksi he olivat valinneet uuden burger ravintolan, joka tarjoili parhaimmat ja isoimmat hampurilaiset, joita ollaan koskaan syöty. Nälkä kyllä lähti. Melkein pyörien lähdimme Trammi asemalle, josta suuntasimme Syntagmaan näkemään yhtä sairaalan opiskelijoista, joka ei päässyt syömään työvuoron vuoksi. Täältä suuntasimme sitten kotia, lauantaina oli tiedossa aamuherätys, vuokranantaja tuli tarkastamaan asuntoa.

Syntagman joulukoristeita

Lauantai on mennyt lentovalmisteluita tehdessä ja käytiin kahvilla koulun tuutoreiden kanssa. Myöhemmin päivällä käytiin syömässä yhden ESN:nän kautta tutustumaamme henkilöön ja söimme viimeiset souvlakit. Niitä tulee ikävä <3 Illasta kävimme vielä hyvästelemässä samaan aikaan tulleet hoitoalanopiskelijat.

Kirjoittelemme vielä ensiviikosta vaihdon jälkeisiä kuulumisia!

Viimeiset päivät Attikossa

Pienoismalli Attikonin sairaalasta

Tämä viikko alkoi hitaasti ja väsyttävästi edellisen viikonloppureissun takia, koska olimme saapuneet sunnuntaina niin myöhään kotia ja töihin piti herätä jo kello kuusi. Heti alkuviikosta jouduimme sanomaan hyvästit osastonhoitajallemme, koska hän oli jo jäänyt lomalle, mutta tuli vielä morjestamaan meitä vartavasten. Tämä oli hieman haikeaa, koska hoitaja oli harjoittelumme aikana antanut meille aikaansa opettaakseen meitä, vaikka hän oli hyvin kiireinen kokoajan.

 Vietimme myös alkuviikosta Saaran syntymäpäivää. Kävimme ostamassa leipomosta pieniä kakkusia ja nautiskelimme niitä tietysti Juhla Mokka kahvin kera. Syntymäpäivän juhlinta ei tuntunut oikein samalta kun sen olettaisi, maisemasta puuttui lumi. Päivä muutenkin meni hiukan väsyneenä reissusta, mutta mieltä piristi Skypepuhelu perheen kanssa. Pääsi näkemään rakkaat läheiset ja koirat.

Aulan joulukuusi

Sairaalassa hypättiin nyt tällä viikolla kunnolla joulutunnelmaan ja kaikkialle aloitettiin laittamaan joulukoristeita. Aulaan pystytettiin iso joulukuusi, jonka koristeluun osallistuivat sairaalan henkilökunnan lisäksi myös sairaalassa olevat lapset. Mekin pääsimme koristamaan osastoamme ja huomasimme, että täällä ei ainakaan säästellä joulukoristeiden kanssa. Ajatus on toisaalta tosi ihana, koska monet työntekijät ja potilaat viettävät joulun sairaalassa, joten onhan se mukavampaa, kun on luotu kaunista joulutunnelmaa koristeilla.


Näimme myös opettajaamme yhtenä päivänä ja saimme laitettua kaikki harjoittelupaperit kuntoon. Keskustelimme jonkin aikaa kokemuksistamme osastolla ja ylipäätään Kreikassa. Lopuksi otimme vielä yhteiskuvia kaikkien työntekijöiden kesken.



Keskiviikko iltana oli sovittu tapaaminen Keramikoksessa kaikkien niiden kanssa, jotka olivat olleet mukana Ioannina retkellä. Menimme siis sinne muistelemaan hauskoja kokemuksiamme ja vaihtamaan kuulumisia toistemme kanssa. Saara sai yhden kreikkalaisen opiskelijan innostumaan Suomesta ja hän sanoi haluavansa tulla käymään siellä joskus. Pääsimme myös opettamaan yhdelle espanjalaiselle suomea ja yllätyimme kovasti hänen taidoistaan oppia ja ääntää vaikeitakin sanoja. Ilta oli kaikin puolin mukava, vaikka valitettavasti lyhyt meidän osaltamme, koska meillä oli seuraavana päivänä taas aikainen herätys.





Viimeisenä päivänä osallistuimme päivittäisiin askareisiin, otimme verensokereita potilailta ja jaoimme lääkkeitä. Osastolla ei ollut kovin monta potilasta, mutta tänään oli päivystysvuoro tässä sairaalassa, joten varauduimme uusiin tulokkaisiin petaamalla sänkyjä valmiiksi. Päivä oli rauhallinen ja menimme välissä käymään kahvitauolla aulan kanttiinissa. Olemme ystävystyneet yhden kanttiinin työntekijän kanssa ja hän aina iloissaan tulee luoksemme juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Koska tänään oli viimeinen päivämme töissä, päätimme ottaa kahvin kanssa yhden ison munkin puoliksi, mutta yllätykseksemme huomasimmekin saaneemme kolme munkkia yhden sijasta. Loppupäivä meni haikeissa merkeissä ja lopulta jouduimme hyvästelemään ihanat työtoverimme kreikkalaiseen tapaan.

Viikonlopun suunnitelmana oli nukkua univelat pois ja järjestellä kaikki vaihtopaperit ja vaihdonaikaiset tehtävät lopullisesti kuntoon. Innostuimme myös lauantaina leipomaan joulutorttuja ja juomaan glögiä, koska JOULU ON TULOSSAAAA!!! Sunnuntaina kävimme myös hieman joulushoppailemassa ja yritimme sopia tapaamisia ensiviikolle kaikkien kanssa keihin olimme Kreikassa oloaikanamme tutustuneet.

Joulukoristeita löytyi kyllä joka nurkalta

Töitä ja hieman lomailua

Ateena alkaa jo viilenemään tähän aikaan vuodesta, joten töihin lähtiessä aamulla saa kyllä pukeutua ihan reippaasti. Vaikka asteita on  kymmenen, kylmä viima rokottaa lämpötilaa aikalailla. Olemme saanet monet naurut aikaiseksi sillä, että olemme sanoneet olevamme kylmissämme, koska eihän suomalaisia voi kylmää ollenkaan. Meidän kylmänsietokyky on tainnut sitten unohua sinne Suomeen lapasten viereen.

Tällä viikolla harjoittelussa keskityimme enemmän lääkehoitoon. Osaston muut opiskelijat mittasivat verensokereita, lämpöä ja antoivat insuliinit ja me autoimme hoitajia lääkkeiden valmistuksessa ja jaossa. Olemme huomanneet huomattavia eroja lääkkeiden valmistuksessa Kreikan ja Suomen välillä, joten olemme välillä saaneet selitellä, miksi teemme jonkun asian niin kuin teemme. Ilmeisesti tapamme ovat hieman hitaampia :D

Alkuviikosta tutkimme potilaiden lääkelistoja ja tutustuimme lääkkeiden nimiin ja vaikuttaviin aineisiin. Osastolla potilaille menee todella paljon antibiootteja, joillekkin neljää erilaista samanaikaisesti. Monen potilaan lääkelista on aika samanlainen, joten lääkkeet tulivat aika nopeasti tutuiksi. Lähinnä antibioottien lisäksi mahansuoja-, kipu- ja nesteenpoistolääkitystä. Pääsimme myös useampaan otteeseen kanyloimaan. Tämä on ollut ihan haasteellista vanhempien potilaiden kohdalla. Suonet ovat todella hauraita ja suoria suonia on todella vaikea löytää. Suonien löytämistä vaikeuttaa myös se, että Kreikkalaisilla on tummempi iho, joka peittää suonet paremmin. Harjoittelu on ollut kyllä hyvästä ja onnistumisiakin on tullut. Parina päivänä osastollamme oli pari paikallista ensimmäisen vuoden opiskelijaa, jotka seurasivat innokkaina mitä me muut teimme. He eivät käsittääksemme olleet suorittaneet vielä yhtään harjoittelua ja tämäkin sairaalassa käyminen oli vain tututumista varten. He eivät valitettavasti osanneet oikein puhua englantia, joten keskustelu jäi aika vähäiseksi.

Loppuviikosta valmistimme lääkelistan mukaisesti lääkkeitä. Torstaipäivänä saimme tehdä erityisen paljon lääkejakoa. Koko päivä meni aikalailla lääkkeiden valmistuksessa ja niiden annossa. Erikoisen päivän torstaista myös teki se, että vähän yllättäin meille, osastolla menehtyi kolme potilasta. Nämä kuolemat eivät tulleet työntekijöille yllätyksenä, koska kaikki potilaat olivat terminaalivaiheen syöpäpotilaita. Olimme niin syventyneet lääkkeiden kanssa puuhaamiseen, ettemme huomanneet mitä menehtyneille potilaille tehtiin ja minne heidät osastolta vietiin.  

Osastonhoitajan kanssa tällä viikolla keskustelimme elvytysryhmän toimimisesta heidän sairaalassa, ja millainen systeemi meillä on Suomessa. Järjestelyt ovat aikalailla samanlaiset mitä meilläkin on. Keskustelimme myös antibiooteille resistenteistä bakteereista ja siitä miten yleisiä ne ovat Kreikassa. Hoitaja kertoi niiden olevan todella yleisiä ja arvioikin sairaalassa olevista potilaista 2/3 olevan jonkun sortin resistenssi bakteeritartunta. Hän myös kertoi, että yksi suurin syy bakteerien leviämiselle on se, ettei heillä ole resursseja kohortoida potilaita, jotka kantavat näitä bakteereja. Potilaita ei saada eristettyä tila- ja hoitajapulan vuoksi. Myös osittain puutteellinen aseptiikkaa edistää bakteerien leviämistä.

Kreikassa olon aikana emme ole hirveästi kerenneet matkustamaan harjoitteluiden vuoksi. Tällä viikonlopulla meille kuitenkin kävi tuuri, koska pystyimme varaamaan reissun Pohjois-Kreikkaan. Tämä matka oli ESN yhteisön järjestämä, ja meidän tarkoituksena oli matkustaa bussilla kolmeen eri kaupunkiin Pohjois- Kreikassa.

Näkymiä bussista

Matkamme alkoi perjantaina Syntagman metroaseman lähettyviltä kello kuusi aamulla. Keräännyimme aseman ulkopuolelle odottelemaan muita matkaan lähteviä vaihto-oppilaita. Pääsimme lähtemään bussilla matkaan noin seitsemän maissa, jonka jälkeen meitä odotti noin kuusi tuntia kestävä ajelu. Ensimmäisenä etappina meillä oli kylä nimeltä Metsovo. Matkan varrella pääsimme ihastelemaan todella kauniita vuorimaisemia, kun kiipesimme isolla bussilla pieniä serpentiiniteitä ylöspäin. Vuortenhuiput loistivat valkoisena ja teiden varrellakin näkyi lunta. Jollakin tavalla tuntui vihdoinkin, että joulu on tulossa.

Silta jonka alle oli laiteltu viinipulloja

Pysähdyimme matkan varrella parisen kertaa, kunnes vihdoinkin saavuimme kauniiseen kaupunkiin vuorenrinteellä. Ohjelmaan kuului viinitilalla vierailu ja kävelimmekin kaupungin halki ihastellen kauniita kivirakennuksia, kunnes saavuimme tilalle. Viinitila ei ollut kauhean suuri, ja meidän ryhmän ison koon vuoksi tilalla vierailu oli hieman ahdasta. Kävimme tutustumassa heidän viinikellareihin ja saimme kuulla paljon viinitilan historiasta. Emme viipyneet siellä kauaa, koska suurella osalla matkalaisista alkoi tulla nälkä. Kreikkalaiset opiskelijat olivat varanneet meille kaikille ruokailupaikan kylän keskustasta, jossa söimme perinteikästä Kreikkalaista ruokaa. Alkupalana kreikkalaista salaattia, pääruokana erilaisia lihoja ja ruokajuomaksi viiniä.  Ruokailun aikana tutuistuimme uusiin tuttavuuksiin ja keskustelimme maistamme ja niiden kulttuureista. Moni opiskelija yllättyi meidän kertomuksista ja kauhistelivat faktaa, että Suomessa voi talvella pakkasasteet käydä yli kolmessakymmenessä.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme bussiin, josta matkasimme Ioanninan kaupunkiin, jossa aioimme yöpyä seuraavat kaksi yötä. Matkaan meni noin tunti aikaa ja saavuttuamme kaupunkiin majoituimme hotellille omiin huoneisiimme ja lepäilimme hiukan aikaa. Pieni lepohetki tuli tarpeeseen bussissa istumisen jälkeen. Seuraavana vuorossa oli wine and dine. Menimme isolla porukalla istumaan iltaa paikalliseen tavernaa, jossa nautimme pientäpurtavaa ja maistelimme  Kreikkalaista valkoviiniä. Ilta meni mukavasti keskustellessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Osa vaihto-oppilaista jatkoivat iltaa yökerhoon, mutta päätimme palata hotelille latailemaan akkuja, jotta jaksaisimme seikkailla lauantaina kaupungilla.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kahdeksaksi aamupalalle. Tarjolla oli tyypillinen Kreikkalainen aamiainen, johon kuului esimerkiksiksi Kreikkalaista jugurttia ja paljon erilaisia marmelaadeja. Syönnin jälkeen menimme valmistautumaan seuraaviin matkakohteisiin, johon kuului tippukiviluola, kierros Ioanninan kaupungissa sekä retki läheiselle saarelle. Varauduimme lämpimästi, koska paikallinen lämpötila näytti +6 astetta. Lähdimme matkaan 11 maissa, körryttelimme bussilla suurimman osan matkaa, jonka jälkeen vaihdoimme paikalliseen "pikajunaan" eli kaupunkijunaan. Junassa oli tiivis tunnelma, koska se ei ollut ihan suunniteltu 70 hengelle, mutta matka sujui mukavasti töyssyisestä tiestä huolimatta. Juna puksutti meidät luolan suuaukolle ja siitä sukelsimme luolan uumeniin oppaan johdattamana. Luola osoittautuikin todella isoksi ja tippukivet olivat uskomattoman hienoja. Välillä kuljimme hyvinkin kapeita käytäviä ja laskeuduimme yhä vain syvemmälle luolan sisuksiin. Opas näytti meille luolaan luonnollisesti syntyneitä tippukivimuodostelmia. Esimerkiksi jotkut muodostelmat näyttivät ristiltä, kirkon uruilta ja joulukuuselta. Lisäksi näimme luolan vanhimman tippukivimuodostelman, jonka arvioidaan olevan ainakin 2 miljoonaa vuotta vanha. Harmiksemme luolan erikoisista luomuksista ei saanut ottaa kuvia, joten emme voi oikein sanoin kuvata miten hienoja tippukivet oikeasti olivat, joten jokaisen täytyy mennä kokemaan ja katsomaan niitä itse. Palattuamme takaisin maanpinnalle, pidimme pienen lepohetken ja ihastelimme maisemia. Aurinko paistoi lämpimästi ja päivä oli kauniin syksyinen.

Luolan sisäänkäynniltä

Luolan uloskäynnin luota

Kuvaa järveltä

Tällä kertaa kävelimme takaisin bussille ja matkasimme takaisin Ioanninan kaupungin keskustaan. Hyppäsimme bussista ja lähdimme kiertämään kaupunkia jalan. Kuulimme läheiseltä torilta musiikkia ja päätimme mennä katsomaan mitä siellä tapahtui. Näimme lasten tanssivan joulumusiikkien tahdissa ja jäimme katselemaan sitä hetkisen aikaa, ennenkuin jatkoimme matkaa järvelle. Näkymä järvelle oli todella kaunis ja saimmekin sen ikuistettua kuvaksi. Seilasimme veneellä läheiselle saarelle ja menimme aluksi tutustumaan luostarialueeseen. Luostarin kirkko oli erikoinen siinä mielessä, että siihen aikaan kun se oli rakennettu, kristityt eivät halunneet, että kristinuskoon liitetään mitään antiikin Kreikan aikaisia uskomuksia tai henkilöitä. Luostarin perustanut henkilö halusi kunnioittaa antiikin kreikan aikaisia tiedemiehiä ja heidän näkemyksiä maalauttamalla heistä kuvan kirkon eteiseen. Syy siihen miksi maalaus ei ole varsinaisen kirkon puolella johtuu siitä, että siihen aikaan vai kristityt saivat mennä kirkkoon sisälle, joten maalaus ei- kristityistä ei voinut sijaita kirkon puolella. 

Sää oli muuttunut hiljattain uhkaavan tumman pilviseksi ja kohta alkoikin sataa ihan reippaasti. Lähdimme saarelta takaisin keskustaan etsimään hyvää ruokapaikkaa, koska nälkä kurni jo jokaisen vatsassa. Pysähdyimme syömään paikalliset pita souvlakit ja niitä odotellessa söimme alkupalaksi tzatzikilla kuorrutettua leipää. Maittavan ruoan jälkeen lähdimme hotellillemme ruokalevolle ja valmistautumaan yhteistä illanviettoa varten. Esn oli etsinyt meille hyvän paikan missä tanssimme kreikkalaisen- ja rockmusiikin tahdissa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme taas aikaisin aamupalalle ja kävimme luovuttamassa huoneemme aivaimen. Lähtö oli kymmenen maissa ja suuntamme oli kohti viimeistä kylää nimeltä Zagorohoria. Ioanninasta matkaa kylään oli noin tunnin verran ja tie sinne oli mutkikas ja kapea. Maisemat olivat entistä upeammat ja henkeäsalpaavat. Bussin ikkunasta katsottuna Zagorohoria oli kaunis pieni kylä, jossa kaikki talot olivat rakennettu vuorenrinteelle samanlaisesta harmahtavasta kivestä ja ikkunan karmit olivat maalattu Kreikkalaisen siniseksi. Ilma oli raikas ja sää oli hyvä pienelle vaellusretkelle kylässä. Ensimmäiseksi lähdimme isolla porukalla kävelemään kylän Ayia Paraskevi nimistä luostaria kohti. Tämä kylä on tunnettu luostarista, joka sijaitsee upeissa maisemissa: vuorien välissä suojassa ja kaunis näkymä laaksoon. Luostarin pappi kertoili meille luostarin synnystä ja sen pyhimyksestä. Luostari oli ollut ottomaanien hyökätessä Kreikkaan kyläläisten turvapaikka. Luostarista lähti kapeapolku vuorenrinnettä pitkin, josta naiset ja lapset pakenivat suojaan vuorien luoliin, miesten jäädessä suojelemaan kylää hyökkääjiltä.

Seuraavana etappinna oli luonnollisesti tämän polun tarkastaminen. Esn- henkilöt varoittelivat meitä polun kapeudesta ja vaarallisuudesta ja kertoivat että jos jatkamme tästä matkaa, teemme sen omalla vastuulla ja polku pitää mennä loppuun asti. Polku kulki siis vuorenseinämää pitkin ja siitä oli iso pudotus alas laaksoon. Polku ei ollut niin kapea kuin meitä varoitettiin, joten lähdimme seikkailemaan polkua pitkin. Tämä kokemus oli kyllä mieleenpainuva ja näkymä todellakin katsomisen arvoinen.

Polun jälkeen vaelsimme takaisin kylälle etsimään ruokailupaikkaan ja söimme pienessä idyylisessä ravintolassa mahamme täyteen, jonka jälkeen palasimme bussille. Tästä meillä oli edessä seitsämän tunnin paluu matka Ateenaan. Matkan aikana yritimme saada unta, mutta siitä ei tullut oikein mitään, joten käytimme ajan hyödyksi ja opetimme kreikkalaiselle pojalla Suomea. Tämä osottautui hyvin hupaisaksi ja saimme monet naurut yhdessä aikaiseksi. Saavuimme yhdentoista aikaan Ateenaan Syntagmalla, josta väsyneenä hyppäsimme metroon ja pääsimme viimein takaisin asunnolle. Matkasta uupuneina romahdimme suoraan sänkyyn tietäen herätyksen soivan iloisesti kello kuusi seuraavana aamuna. Tiedossa oli siis mielenkiintoinen päivä töissä.  Lopussa vielä kuvia polulta

      

Lakko mania

Ainutlaatuinen kokemus, ainoat matkustajat metrovaunussa

Tällä viikolla metrot ovat lakkoilleet melkein joka päivä eri aikoihin. Alkuviikko meni perusrutiinilla, aamulla otimme verensokereita ja lämpöjä, pistimme insuliinia ja kirjasimme tulokset potilastietoihin. Harjoittelustamme vastaava opettaja kävi osastolla meitä katsomassa ja esitteli meille uusia opiskelijoita, jotka tulevat ensiviikosta lähtien parina päivänä viikossa käymään meidän osastollamme. Kävimme yksi päivä opettajamme kanssa läpi harjoitteluun liittyviä asioita, kuten tavoitteemme, työtuntimme ja oppimispäiväkirjan merkintämme. Keskustelimme hänen kanssaan, mitä eroavaisuuksia olemme havainneet Suomen ja Kreikan hoitotapojen välillä.

Töistä päästyämme metro oli vielä lakossa, joten päätimme käydä kahvilla. Löysimme mukavan kahvilan, jossa myytiin paljon suklaisialeivonnaisia, joten luppoaika meni mukavasti jutellen, kahvia juoden ja makeannälkää hilliten.

Loppuviikosta kiersimme kahden sairaanhoitajan mukana, jotka valmistivat ja jakoivat lääkkeitä. Pääsimme valmistamaan paljon suonensisäisesti annettavia mahansuojalääkkeitä ja antibiootteja sekä antamaan niitä potilaalle. Yhtenä iltapäivänä menimme ohjaajamme ja muiden opiskelijoiden kanssa katsomaan, kun yhdeltä potilaalta otettiin EKG. Potilas oli takykardinen ja lääkärit tutkivat EKG:n avulla syytä tälle. Hoitajat varautuivat tutkimukseen ottamalla elvytysvälineet ja lääkkeet potilashuoneeseen varmuuden vuoksi. Elvytysvälineitä ei tarvittu ja lääkärit antoivat potilaalle sykettä rauhottavaa lääkettä. Toimenpiteen jälkeen osastonhoitaja pyysi meitä analysoimaan EKG:tä, mitä poikkeavuuksia havaitsimme ja minkä vuoksi lääkärit toimivat näin tilanteessa. Yhdessä pohdittuamme poikkeavuuksia ja osastonhoitajan avun jälkeen päädyimme lääkäreiden diagnoosiin, potilaalla oli supraventrikulaarinen takykardia. Olemme kyllä harjoittelun aikana oppineet paljon uutta EKG:n tulkinnasta. 

Töiden jälkeen lähdimme käymään ostoskeskuksessa vähän tuulettumassa. Paikka oli koristeltu näyttävillä jouluvaloilla ja tunnelma oli hyvinkin jouluinen. Shoppailu tuotti tulosta, emmekä tarvinneet lähteä tyhjin käsin kotiin. Ateenassa jouluhurmos on jo kovaa vauhtia käynnissä, kaikkialla kaupoissa myydään jouluunliittyviä tarvikkeita. Suomalaiselle ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen, että joulu on tulossa, koska ulkona on kummiskin päivisin vielä 15 astetta. Pakko on kyllä myöntää, että mitä lähemmäksi joulua tullaan sitä enemmän koti-ikävä iskee. Joulu on meille molemmille hyvin tärkeä juhla. Se on se aika vuodesta kun haluaa viettää aikaa läheisten seurassa.



Perjantaina pidimme yhden study dayn ja aamusta teimmekin kouluhommia hyvän aamukahvin kera. Iltapäivän suunnitelmissa oli käydä yhdessä suomalaisessa joulubasaarissa yhden Esn ystävämme kanssa. Tapahtuma järjestettiin Ateenan skandinaavisen kirkon tiloissa. Basaarissa oli kahvila, jossa tarjoiltiin glögiä ja kaikennäköistä purtavaa. Tapahtumasta pystyi myös osatamaan suomalaisia ja ruotsalaisia joulutuotteita. Tuntui taas hyvin erikoiselle, kun paikalla oli paljon suomea puhuvia ihmisiä. Joimme lämmintä glögiä ja ostimme itsellemmekin sitä yhden pullollisen. Alakerrassa huomasimme myytävänä olevan luumuhilloa ja päätimme joku päivä tehdä joulutorttuja. Esn ystävämme kertoi meille kirkon toiminnasta. Siellä järjestettiin messuja, joko suomeksi, ruotsiksi tai tanskaksi. He myös järjestivät kerhotyyppistä tomintaa, esimerkiksi suomenkielen tunteja.

Illalla kävimme samalla osastolla olevien opiskelijoiden kanssa istumassa iltaa, koska yhdellä heistä oli viimeinen päivä meidän osastollamme ja hän nyt vaihtaa osastoa. Tunnelma oli vähän haikea, mutta päätimme yrittää nähdä toisiamme aina tauoilla ja järjestää tapaamisia harjoittelun ulkopuolellakin.

Glögiä ja joulutorttuja

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä univelkoja nukkuessa pois ja joulumieltä kasvattaessa. Ostimme suomalaisesta joulubasaarista luumuhilloa ja glögiä, jotta saisimme hieman suomalaisen jouluntuntua tänne Kreikkaan. Löysimme myös kaupasta taikinalevyjä, joten sunnantaina leivoimme joulutorttuja, fiilistelimme kynttilän valossa joululauluja ja joimme paljon
                                                                                             kaivattua glögiä.
 

Levoton Ateena

Attikonin sairaalan sisäänkäynnin luota

Toinen harjoitteluviikko Attikossa on nyt takana ja viikko jatkui samassa merkeissä kuin edellinenkin. Olimme muiden opiskelijoiden kanssa vastuussa potilaiden lämmön ja verensokerin mittaamisesta ja niiden kirjaamisesta potilasasiakirjoihin. Tällä viikolla tutustuimme osastonhoitajan kanssa erilaisiin toimenpiteisiin mitä osastonpotilaille oli tehty ja tultiin tekemään


Esimerkiksi keskustelimme osastonhoitajan kanssa potilaasta, joka tuli osastolle ohitusleikkauksen jälkeiseen hoitoon. Hän kyseli meiltä mitä asioita havaitsimme potilaasta ja selitti potilaan tilanteesta ja hoidosta meille.  Myöhemmin iltapäivällä kävimme ottamassa yhdessä yhdeltä potilaalta EKG:n. Täällä EKG-laite oli vähän erilaisempi, rinnalle laitettavat elektrodit kiinnittyivät imukuppien avulla. Ranteisiin ja nilkkoihin laitettavat elektrodit olivat kuin isoja pyykkipoikia, jotka yhdistettiin monitoriin liittimen avulla. Kävimme yhdessä läpi mihinkä kohtaan kehoa elektrodit piti asettaa ja osastonhoitaja painotti meitä aina tutustumaan laitteisiin ennen niiden käyttöä. Me olimme tottuneet laittamaan elektrodit oikeisiin paikkoihin käyttäen tiettyjä muistisääntöjä värien kohdalla. Huomasimme, että jotkut värit menivät tässä laitteessa ihan päinvastoin, kuin mitä olimme ajatelleet. Tästä syystä pitää aina lukea kirjain-numeroyhdistelmä kytkennästä ennen kuin sen asettaa potilaaseen. Näin välttyy elektrodejen väärin asentamiselta. EKG:n ottamisen jälkeen, menimme toimistoon tulkitsemaan tulostettua versiota siitä.

Huomasimme siinä pieniä poikkeamia, esimerkiksi potilaan ST-taso oli laskenut. Osastonhoitaja kysyi meiltä mistä tämä voisi johtua ja muistelimme sen johtuvan hapenpuutteesta, eli iskeemisestä tilasta. Osastonhoitaja opetti meille, mitä asioita EKG:tä tulkittaessa tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi miten tärkeää on P-aallon ja QRS kompleksin suhde ja mitä eri johtumisajat tarkoittavat. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta EKG:stä.  Loppupäivästä osastonhoitaja testasi meidän oppimistaitojamme, hän oli löytänyt netistä testejä erilaisten EKG rytmien tunnistamisesta.      

Parina päivänä meillä oli vähän ongelmia liikkumisen kanssa, kun metrot eivät kulkeneet normaalisti. Jouduimme yhtenä aamuna luovimaan uuden reitin, miten pääsimme sairaalalle. Ilmoitimme osastonhoitajalle, että tulemme vähän myöhässä, koska yksi metrolinja oli suljettu. Toisena päivänä huomasimme metroasemalla lappusia, missä kerrottiin, että tämä sama kyseinen metrolinja on suljettuna muutaman tunnin ajan iltapäivästä. Työpäivämme jälkeen meidän piti jäädä vähäksi aikaa pyörimään Egaleoon, koska metrolinja alkoi kulkemaan vasta klo.16 jälkeen. Kulutimme aikaamme kierrellen kaupoissa. Myöhemmin meille selvisi miksi metrot eivät kulkeneet niin kuin niiden piti ja "tietysti"  syynä oli Obam.a. Hän oli tullut vierailemaan Ateenaan ja todennäköisesti turvallisuissyistä ihmisten liikkumista tietyillä alueilla pyrittiin vähentämään. Huomasimme myös keskiviikkona erikoista metrokäyttäytymistä punaisella linjalla, kun kuulutuksesta huolimatta metro ei pysähtynyt Akropoliksen asemalle.  Katsoimme toisiamme ihmeissämme, koska näin ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Illalla näimme Obamasta kuvan Acropoliksella ja ymmärsimme, että metrot eivät vaan huvikseen huristele asemoiden ohi.

Torstaipäivä oli virallisesti opiskelijoiden vapaapäivä. Meille informoitiin tästä jo orientaatioviikolla kampuksella. Myös osastonhoitaja selitti meille keskiviikkona vapaapäivän syistä. 17.11 Ateenassa opiskelijat järjestävät mielenosoituksen kunnioittaakseen historiaa. Vuonna 1973 kyseisenä päivänä opiskelijat järjestivät mielenosoituksen sotilashallintoa vastaan. Opiskelijoiden tarkoituksena oli saada palautettua demokratia takaisin Kreikkaan. Mielenosoitus ei pysynyt rauhallisena, (johtuen molemmista osapuolista) vaan se eskaloitui. Kyseinen päivä vaatia siviiliuhreja ja jokavuotisen mielenosoituksen tarkoituksena on kunnioittaa näitä menetettyjä henkiä ja muistella mitä vaadittiin siihen, että demokratia saatiin palautettua.

Tunnelma Ateenassa oli hieman levoton vuosipäivästä johtuen, joten päätimme viettää rauhallisen viikonlopun.  

Uudet kujeet

Ensimmäinen harjoittelu on nyt ohi ja uudet kujeet odottavat seuraavassa harjoittelupaikassa. Tarkoituksena oli mennä  maanantaina Attikon yliopistolliseen sairaalaan yhdeksäksi. Otimme aluksi metron ja huristelimme sillä yhden vaihdon kera Egaleon asemalle, josta loikkasimme bussiin, joka vei meidät lopulta perille. Aluksi sairaalan opiskelijavastaava otti meidät vastaan ja vei meidät tulevalle osastollemme. Siellä tutustuimme osastonhoitajaan, joka otti meidät iloisin mielin hoiviinsa. Hän kertoi meille vähän osastosta ja sen toimintatavoista. Osastolla 34 potilaspaikkaa ja 8 ylimääräistä sänkyä käytävällä. Osastolla hoidetaan pääsääntöisesti iho- ja kudossairauksista kärsiviä potilaita, mutta lisäksi osastolla näkee paljon potilaita, joilla on kaikennäköisiä vaivoja, koska he eivät mahdu sillä hetkellä omalle osastolleen. Aamuvuorossa on osastonhoitajan lisäksi kolme sairaanhoitajaa, ilta- ja yövuorossa kaksi. Seurailimme aamurutiinien toimintaa, johon kuului lämpöjen mittaamista jokaiselta potilaalta, verensokerin ottamista niiltä potilailta, joilta tarvitsi seurata arvoja. Lisäksi lääkkeiden ja nesteiden antoa sekä sänkyjen petaamista ja lakanoiden vaihtoa. Pyörimme päivän kahden muun opiskelijan mukana seuraillen heidän toimintaansa.

Tiistaina osallistuimme aamutoimiin  ja otimme muutamilta potilailta verensokerit sekä autoimme sänkyjen petaamisessa. Opiskelijoiden tehtäviin kuuluu aamuisin verensokerin ja lämpöjen mittaaminen ja niiden kirjaaminen ylös potilaspapereihin. Verensokereita mitattessa huomasimme, että heidän mittarit näyttävät erikoisia lukemia ja siitä kysyttäessä osastonhoitaja kertoi, että Kreikassa sokeri mitataan mg/dl, kun taas Suomessa asteikko on mmol/L. Joten normaalit verensokeri arvot on täällä n. 80-110 väliin, kun taas Suomessa 4-6. Huomasimme myös, että hoitajat eivät täällä tee vuodepesuja, he ainoastaan siistivät sängyt ja silloin kun on tarpeen avustavat hygieniassa. Potilaiden perheillä on vastuu pitää yllä potilaiden henkilökohtaista hygieniaa. Osastonhoitaja kertoo meille, että tämä on valitettavaa, mutta resussejen vuoksi pakollista. Seurasimme myös makuuhaavan hoitoa ja osastonhoitaja sanoi meille, että selittäisi seuraavana päivänä meille enemmän makuuhaavojen hoidosta täällä Kreikassa.

Keskiviikko alkoi samaisissa merkeissä kuin tiistai. Mittailimme verensokereita ja lämpöä. Seurasimme lääkkeiden jakoa ja kirjaamista. Kaksi muuta sairaanhoitajaa opiskelijaa tuli tutustumaan osastolle ja kävimme yhdessä osastonhoitajan kanssa läpi yhden potilaan makuuhaavaa. Meillä oli käytössä "eurooppalainen" taulukko johon merkkasimme havaitsemiamme huomiota. Kaavakkeesta piti verrata ihon kuntoa eri asteikkoihin ja täyttää kaavaketta tuloksien mukaan. Näimme lopuksi miten haavaa hoidettiin osastolla. Roosa pääsi myös kannyloimaan yhtä potilasta. Osastonhoitaja kertoi meille myös yhden potilaan hemodialyysi tilanteesta ja sen hoitotavoista.
   

Torstai ja perjantaipäivän osasto oli taas täynnä potilaita. Aamut alkoi perus ruutineilla eli verensokerien ja lämmön mittaamisella. Pääsimme päivän aikana molemmat kanyloimaan ja ottamaan kanyleita pois niiltä potilailta, jotka eivät enää niitä tarvinneet. Iltapäivästä seurasimme toimenpidettä, jossa yhden potilaan atelektaasia helpotettiin asentamalla potilaan oikeaan keuhkoon laite, jonka avulla hänen oli helpompi hengittää. Kirurgi teki toimenpiteen potilashuoneessa mahdollisimman steriilisti.

Siinäpä se ensimmäinen harjoitteluviikko hurahti nopeasti. Saharan aavikko lähetti meille myös lämpimiä tuulahduksia ja meillä olikin tässä muutama päivä tosi lämmintä ja aurinkoista säätä. Toivotamme viikonlopuksi oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

     

4+2

Viimeiselle harjoitteluviikolle meille jäi vielä tehtävää 11 tuntia. Keskiviikkona siitä teimme viisi tuntia lasten teho-osastolla ja torstaina kiertelimme kuuden tunnin ajan sairaala-alueen eriosastoilla tutustumassa näiden toimintaan.

Sairaalan kuvitusta

Viimeisenä päivänä lasten teholla oli aika hiljaista. Osastolla oli paikalla vaan yksi potilas, joten töitä ei riittänyt kaikille. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja avustimme kun se oli tarpeen. Juttelimme potilaan tapauksesta ja siitä miten hoito tästä jatkuisi eteenpäin. Kävimme myös hyvää keskustelua Suomen ja Kreikan terveydenhoito organisaatioiden erosta ja yhtäläisyyksistä.

Torstaina saavuimme kahdeksaksi sairaalaan, jossa meitä odotti meidän harjoittelusta vastaava opettaja, joka oli luvannut kierrättää meitä sairaalan eri osastoilla. Ensimmäiseksi keskustelimme harjoittelun kulusta, miltä harjoittelu oli meistä tuntunut, mitä olimme oppineet ja tehneet ja oliko harjoittelussa ollut vaikeaa. Allekirjoittelimme tarvittavat asiakirjat ja lähdimme ensimmäistä osastoa kohti.

Tämä "osasto" ei ollut varsinainen osasto, vaan oikeestaan oma sairaalansa. Kysessä oli rakennus, jossa hoidettiin syöpäsairaita lapsia. Rakennus oli uusi ja sen seinät oli täynnä ihania kuvia ja värejä. Kävimme ensin tutustumassa sairaalan kouluun, joka tarjoaa opetusta kaikenikäisille lapsille, esikoulusta lukioon. Koulua oli auki kuuten asti iltapäivällä. Siitä lähdimme avoklinikan tapaiselle osastolle, jonne syöpää sairastavat lapset tulivat jos heistä tarvitsi ottaa kokeita tai uusia oireita oli ilmestynyt. Osastolla oli vuodepaikkoja lapsille, jos heidän tarvitsi viipyä sairaalassa yön yli. Juttelimme yhden perheen kanssa, joka oli matkustanut Ateenaan kauempaa Kreikasta ja asuivat hoitojen ajan sairaalan lähellä olevassa hostellissa, joka on vartavasti syöpälasten perheitä varten.

Kierros jatkui vuodeosastolle, jossa hoidettiin kaikenlaisia lasten syöpiä. Tämän osaston hoitaja esitteli osastoa meille hiukan ja tarkoituksena oli palata kyseiselle osastolle myöhemmin päivällä. Onkologisten osastojen jälkeen kävimme lihassairauksien osastolla, jossa hoitaja selitti meille yleisimmista lasten lihassairauksista ja hieman niiden hoidosta ja yleisyydestä. Tästä infosta oppi paljon uutta, koska emme olleet kuulleet edes näistä kaikista sairauksista aikaisemmin.

Lihassairauksien osastolta matka jatkui osastolle, jossa hoidettiin anemioita. Varsinkin yhtä anemiaa, joka on Kreikassa kohtalaisen yleinen: Talasemia. Opettaja kertoi meille, että jopa 8% kreikan kansalaisista kantaa tätä geenimutaatiota, joka aiheuttaa viallisten hemoglobiinien muodostumista tai niitä ei muodostu riittäävästi. Kokonainen rakennus oli omistettu näiden potilaiden hoitoon. Sairaus oli meille uusi, joten kyselimme sen hoidosta, diagnosoinnista ja juttelimme potilaiden kanssa siitä miltä heistä tuntuu elää tämän anemian kanssa. Potilaat tarvitsevat noin 15 päivän välein verensiirron.

Kävimme tämän vierailun jälkeen tauolla, jonka jälkeen keskustelimme opettajan kanssa vielä harjoittelusta. Palasimme vielä lasten onkologiselle osastolle, jossa osastonhoitaja näytti meille miten kemoterapiaan käytettäviä lääkkeitä valmistetaan ja hän kertoi meille potilaiden sairauksista ja hoidon vaiheista. Hän antoi meille myös omaksi kirjaset, jossa on kerrottu englanniksi lasten yleisimmistä syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Juttelimme myös yhden perheen kanssa heidän lapsen sairaudesta ja siitä miten se on vaikuttanut koko perheen elämään. Tämän jälkeen kävimme hyvästelemässä teho-osaston hoitohenkilökunnan, tarjosimme heille salmiakki ( jotkut uskaltuivat jopa maistamaan) ja lähdimme kotiin paljon uutta tietoa päässä. Pediatrian harjoittelu oli nyt meidän osalta ohi.

Plakan kaduilta

Kallimármaron stadioni

Torstain ohjelmaan kuului myös Saaran vanhempien ja veljen haku lentokentältä. He olivat tulossa viettämään aikaa kanssamme noin viikoksi. Perjaintain alkupäivä meni lepäillessä ja nauttiessa siitä että sai hetken levähtää. Loppu päivästä lähdimme käveleksimään Ateenan kaupungin vanhaan osaan Plakaan. Kiertelimme pitkin plakan katuja kunnes nälkä yllätti ja pysähdyimme syömään mukavassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja pieni kissanpentu piti Roosalle seuraa koko ruokailun ajan. Palasimme asunnolle ja vietimme mukavan illan. Lauantaina toimimme turistioppaina ja suuntasimme syntagmaan jossa kävimme katsomassa parlamenttitaloa ja kuninkaan puistoa. Päätimme käydä myös katsomassa Kallimármaron urheilustadionin. Stadion on yksi maailman vanhimmista urheilustadioneista. Lähdimme trammilla kohti Ateenan rantoja, jossa pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään miten mielenkiintoista on suomalaisille, että marraskuussa on niin lämmintä, että voi istuskella t-paidassa ulkona. Rannalta palasimme asunnolle ja ilta meni korttipelejä pelatessa.

Sunnuntaina Saaran vanhemmat ja veli suuntasivat kohti akropolista, kun me jäimme asunnolle tekemään koulutehtäviä ja valmistelemaan maanantaina alkavaa harjoittelua. Akropolisseikkailun jälkeen tapasimme heidät monastirakin metroasemalla josta suunnistimme syömään herkkullisia pitaleipiä. Sunnintai illasta tuleva harjoittelu alkoi jo vähä jännittää ja aikainen aamu oli tiedossa, joten kävimme ajoissa nukkumaan.