Jouluksi kotiin

Päivät ovat menneet aika nopeaan tahtiin ja ennen kuin huomasimmekaan kolmen kuukauden vaihtomme alkaa olla takana päin. Viimeinen viikkomme käynnistyi vierailulla Punaisen Ristin sairaalassa, kotihoidon tiimissä. Opettajamme olivat järjestäneet tämän tutustumisen meidän kahdelle viimeiselle harjoittelupäivälle.

Sairaalan sisäänkäynniltä

Maantaina tapasimme yhden opettajista Panormoun metroasemalla, josta yhdessä suuntasimme Punaisen Ristin sairaalaan. Ensimmäiseksi tapasimme kotihoidosta vastaavan hoitojan, jonka kanssa keskustelimme omista kokemuksista kotihoidossa ja eroista, mitä olemme havainneet ylipäätänsä Kreikkalaisen ja Suomalaisen hoitokulttuurin välillä. 

Kuljetusautoja

Vastuuhoitaja oli järjestänyt meille päiväksi ohjelmaa. Lähdimme kahden hoitajan kanssa kotikäynneille mukaan. Yllätyimme siitä, ettei
hoitajat itse ajaneet autoa, vaan heillä oli kuljettaja sitä varten. Reissasimme Ateenan mäkisille alueille ja reittimme kulki kapeita mäkisiä teitä pitkin. Ensimmäinen visiitti oli iäkkään asiakkaan luona, jossa kävimme vaihtamassa kestokatetrin. Seuraavassa kolmessa asunnossa käyntiin hoitamassa erinäköisiä ja kokoisia makuuhaavoja. Vierailussa ei mennyt pitkään, haavat puhdistettiin ja niihin vaihdettiin laput päälle ja matka jatkui taas. Kävimme viimeisenä asiakkaan luona, jonka amputoitu jalkatynkä oli tulehtunut. Tulehdus oli niin sinnikäs, että asiakas johtunee käymään uudestaan leikkauksessa, jotta haava saataisiin paranemaan.

Vierailujen jälkeen saavuimme takaisin sairaalalle ja hoitajat kertoivat kirjaavansa hoitokäynnit ylös ja sillä välin keskustelimme vastuuhoitajan kanssa kokemuksesta. Tämämpä jälkeen pääsimme töistä. Olimme sopineet näkevämme koulun tuutoriopiskelijoita Egaleossa töitten jälkeen, joten otimme suunnan metroasemmalle. He odottelivat meitä aseman ulkopuolella ja päätimme mennä istuskelemaan läheiseen kahvilaan. Kahvila oli koristeltu ihan joulutunnelmaan ja piskelijat kertoivat, että kahvilan teema vaihtui aina aika-ajoin. Kyseisenä päivänä se oli Yksin kotona- leffat. Tarjolla oli "joulunmakuisia" kahveja ja paljon ihania leivonnaisia. Päätimme tilatakin makeannälkään palan mutakakkua bueno kastikkeella. Annos oli kyllä taivaallisenmakuinen, tämä tietysti voi johtua siitä sokerin määrästä :D Juttelimme usean tunnin, jonka jälkeen hyvästelimme tuutorimme ja sovimme näkevämme heitä vielä lauantaina ennen lähtöä. Kävimme matkanvarrelta vielä murginaa matkaan mukaan ja suunnistimme asuntoa kohden vieläkin sokeriähkyssä.

Kuva hoitajien takista

Tiistain työpäivä alkoi kahdeksalta ja lähdimme suoraan kotikäynneille yhden hoitajan kanssa. Kävimme ottamassa verikokeita yhdeltä asikkaalta ja toisen asiakkaan luona käytiin hoitamassa makuuhaavoja. Palasimme takaisin sairaalalle ja hyppäsimme uudestaan auton kyytiin, tällä kertaa lääkärin matkaan. Asiakkaat, joiden luona kävimme asuivat hieman kauempana. Lääkäri kävi kolmessa asunnossa vaihtamassa katetrit miespuolisille asiakkaille, koska kreikassa katetrin laitto miehille kuuluu lääkärin toimenkuvaan. Meidän korviin tämä kuulostaa hiukan hassulta, koska tosissaan Suomessa hoitajat laittavat katetrit miehille ja naisille. Vierailujen jälkeen saavuimme sairaalalle ja hyvästelimme kotihoidon henkilökunnan. Lähdimme suoraan takaisin asunnolle syömään ja tekemään hieman koulutehtäviä, ja illalla oli tiedossa ESN yhteisön järjestämä karaoke iltama. Kävimme morjestamassa henkilöitä kehen olimme tutustuneet vaihdon aikana ja tietysti pitihän sitä käydä myös vähän laulamassa. Ilta oli viihtyisä, mutta hieman kovaääninen.

Kotihoidossa vierailu oli kokemuksena todella mielenkiintoinen. Oli mukava huomata, että jokainen asiakas kenen luona vierailimme, otti meidät hyvin vastaan. He toivottivat meidät tervetulleeksi ja osa heistä tarjosi meille paikallisia herkkuja. Kaikki olivat ystävällisiä ja kiinnostuneita mistäpäin maailmaa olimme. Oli myös mielenkiintoista nähdä millaisia asuntoja Kreikassa on. Tuli myös todettua, ettei tee hirmu paljoa mieli ajaa autoa Kreikassa, tässä liikennekulttuurissa.

Keskiviikkona menimme vielä viimeisen kerran koululle näkemään opettajia ja vaihtoryhmämme opiskelijoita. Varmistimme, että kaikki vaihtopaperimme olivat kunnossa, opettajat tarjosivat meille paikallisia herkkuja ja saimme maistella koulun myös koulun omaa viinituotantoa. Koulussa siis voi opiskella viinin tekoa. Koululta päästyämme menimme opiskelijoiden kanssa viettämään aikaa monastirakille. Reissusta kotiuduttua työstimme vielä hieman koulutehtäviä ja kävimme nukkumaan.

Torstai meni asuntoa siivoillessa ja vähän rauhottuessa, koska viimeisille päiville meillä oli paljon suunniteltu. Perjantaina kävimme aamusta kahvilla ESN- tutoreiden kanssa. Toinen heistä perui tulonsa sairastuttuaan, mutta menimme sitten kolmestaan yhteen Monastirakin kattoterassikahviloista, josta oli upea näkymä akropoliksen kukkulalle. Vietimme muutaman tunnin keskustellen, josta sitten hyvästejen jälkeen lähdimme vielä käveleksimään Monastirakin katuja pitkin. Kävimme pikaisesti tämän jälkeen asunnolla vaihtamassa vaatteet ja suuntasimme Nea Smirni nimiseen kaupungin osaan. Olimme sopineet Attikonissa tapaamiemme opiskelijoiden kanssa, että käymme vielä syömässä heidän kanssaan ennen lähtöä.

Ihann hyvän kokonen burgeri

Paikaksi he olivat valinneet uuden burger ravintolan, joka tarjoili parhaimmat ja isoimmat hampurilaiset, joita ollaan koskaan syöty. Nälkä kyllä lähti. Melkein pyörien lähdimme Trammi asemalle, josta suuntasimme Syntagmaan näkemään yhtä sairaalan opiskelijoista, joka ei päässyt syömään työvuoron vuoksi. Täältä suuntasimme sitten kotia, lauantaina oli tiedossa aamuherätys, vuokranantaja tuli tarkastamaan asuntoa.

Syntagman joulukoristeita

Lauantai on mennyt lentovalmisteluita tehdessä ja käytiin kahvilla koulun tuutoreiden kanssa. Myöhemmin päivällä käytiin syömässä yhden ESN:nän kautta tutustumaamme henkilöön ja söimme viimeiset souvlakit. Niitä tulee ikävä <3 Illasta kävimme vielä hyvästelemässä samaan aikaan tulleet hoitoalanopiskelijat.

Kirjoittelemme vielä ensiviikosta vaihdon jälkeisiä kuulumisia!

Viimeiset päivät Attikossa

Pienoismalli Attikonin sairaalasta

Tämä viikko alkoi hitaasti ja väsyttävästi edellisen viikonloppureissun takia, koska olimme saapuneet sunnuntaina niin myöhään kotia ja töihin piti herätä jo kello kuusi. Heti alkuviikosta jouduimme sanomaan hyvästit osastonhoitajallemme, koska hän oli jo jäänyt lomalle, mutta tuli vielä morjestamaan meitä vartavasten. Tämä oli hieman haikeaa, koska hoitaja oli harjoittelumme aikana antanut meille aikaansa opettaakseen meitä, vaikka hän oli hyvin kiireinen kokoajan.

 Vietimme myös alkuviikosta Saaran syntymäpäivää. Kävimme ostamassa leipomosta pieniä kakkusia ja nautiskelimme niitä tietysti Juhla Mokka kahvin kera. Syntymäpäivän juhlinta ei tuntunut oikein samalta kun sen olettaisi, maisemasta puuttui lumi. Päivä muutenkin meni hiukan väsyneenä reissusta, mutta mieltä piristi Skypepuhelu perheen kanssa. Pääsi näkemään rakkaat läheiset ja koirat.

Aulan joulukuusi

Sairaalassa hypättiin nyt tällä viikolla kunnolla joulutunnelmaan ja kaikkialle aloitettiin laittamaan joulukoristeita. Aulaan pystytettiin iso joulukuusi, jonka koristeluun osallistuivat sairaalan henkilökunnan lisäksi myös sairaalassa olevat lapset. Mekin pääsimme koristamaan osastoamme ja huomasimme, että täällä ei ainakaan säästellä joulukoristeiden kanssa. Ajatus on toisaalta tosi ihana, koska monet työntekijät ja potilaat viettävät joulun sairaalassa, joten onhan se mukavampaa, kun on luotu kaunista joulutunnelmaa koristeilla.


Näimme myös opettajaamme yhtenä päivänä ja saimme laitettua kaikki harjoittelupaperit kuntoon. Keskustelimme jonkin aikaa kokemuksistamme osastolla ja ylipäätään Kreikassa. Lopuksi otimme vielä yhteiskuvia kaikkien työntekijöiden kesken.



Keskiviikko iltana oli sovittu tapaaminen Keramikoksessa kaikkien niiden kanssa, jotka olivat olleet mukana Ioannina retkellä. Menimme siis sinne muistelemaan hauskoja kokemuksiamme ja vaihtamaan kuulumisia toistemme kanssa. Saara sai yhden kreikkalaisen opiskelijan innostumaan Suomesta ja hän sanoi haluavansa tulla käymään siellä joskus. Pääsimme myös opettamaan yhdelle espanjalaiselle suomea ja yllätyimme kovasti hänen taidoistaan oppia ja ääntää vaikeitakin sanoja. Ilta oli kaikin puolin mukava, vaikka valitettavasti lyhyt meidän osaltamme, koska meillä oli seuraavana päivänä taas aikainen herätys.





Viimeisenä päivänä osallistuimme päivittäisiin askareisiin, otimme verensokereita potilailta ja jaoimme lääkkeitä. Osastolla ei ollut kovin monta potilasta, mutta tänään oli päivystysvuoro tässä sairaalassa, joten varauduimme uusiin tulokkaisiin petaamalla sänkyjä valmiiksi. Päivä oli rauhallinen ja menimme välissä käymään kahvitauolla aulan kanttiinissa. Olemme ystävystyneet yhden kanttiinin työntekijän kanssa ja hän aina iloissaan tulee luoksemme juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Koska tänään oli viimeinen päivämme töissä, päätimme ottaa kahvin kanssa yhden ison munkin puoliksi, mutta yllätykseksemme huomasimmekin saaneemme kolme munkkia yhden sijasta. Loppupäivä meni haikeissa merkeissä ja lopulta jouduimme hyvästelemään ihanat työtoverimme kreikkalaiseen tapaan.

Viikonlopun suunnitelmana oli nukkua univelat pois ja järjestellä kaikki vaihtopaperit ja vaihdonaikaiset tehtävät lopullisesti kuntoon. Innostuimme myös lauantaina leipomaan joulutorttuja ja juomaan glögiä, koska JOULU ON TULOSSAAAA!!! Sunnuntaina kävimme myös hieman joulushoppailemassa ja yritimme sopia tapaamisia ensiviikolle kaikkien kanssa keihin olimme Kreikassa oloaikanamme tutustuneet.

Joulukoristeita löytyi kyllä joka nurkalta

Töitä ja hieman lomailua

Ateena alkaa jo viilenemään tähän aikaan vuodesta, joten töihin lähtiessä aamulla saa kyllä pukeutua ihan reippaasti. Vaikka asteita on  kymmenen, kylmä viima rokottaa lämpötilaa aikalailla. Olemme saanet monet naurut aikaiseksi sillä, että olemme sanoneet olevamme kylmissämme, koska eihän suomalaisia voi kylmää ollenkaan. Meidän kylmänsietokyky on tainnut sitten unohua sinne Suomeen lapasten viereen.

Tällä viikolla harjoittelussa keskityimme enemmän lääkehoitoon. Osaston muut opiskelijat mittasivat verensokereita, lämpöä ja antoivat insuliinit ja me autoimme hoitajia lääkkeiden valmistuksessa ja jaossa. Olemme huomanneet huomattavia eroja lääkkeiden valmistuksessa Kreikan ja Suomen välillä, joten olemme välillä saaneet selitellä, miksi teemme jonkun asian niin kuin teemme. Ilmeisesti tapamme ovat hieman hitaampia :D

Alkuviikosta tutkimme potilaiden lääkelistoja ja tutustuimme lääkkeiden nimiin ja vaikuttaviin aineisiin. Osastolla potilaille menee todella paljon antibiootteja, joillekkin neljää erilaista samanaikaisesti. Monen potilaan lääkelista on aika samanlainen, joten lääkkeet tulivat aika nopeasti tutuiksi. Lähinnä antibioottien lisäksi mahansuoja-, kipu- ja nesteenpoistolääkitystä. Pääsimme myös useampaan otteeseen kanyloimaan. Tämä on ollut ihan haasteellista vanhempien potilaiden kohdalla. Suonet ovat todella hauraita ja suoria suonia on todella vaikea löytää. Suonien löytämistä vaikeuttaa myös se, että Kreikkalaisilla on tummempi iho, joka peittää suonet paremmin. Harjoittelu on ollut kyllä hyvästä ja onnistumisiakin on tullut. Parina päivänä osastollamme oli pari paikallista ensimmäisen vuoden opiskelijaa, jotka seurasivat innokkaina mitä me muut teimme. He eivät käsittääksemme olleet suorittaneet vielä yhtään harjoittelua ja tämäkin sairaalassa käyminen oli vain tututumista varten. He eivät valitettavasti osanneet oikein puhua englantia, joten keskustelu jäi aika vähäiseksi.

Loppuviikosta valmistimme lääkelistan mukaisesti lääkkeitä. Torstaipäivänä saimme tehdä erityisen paljon lääkejakoa. Koko päivä meni aikalailla lääkkeiden valmistuksessa ja niiden annossa. Erikoisen päivän torstaista myös teki se, että vähän yllättäin meille, osastolla menehtyi kolme potilasta. Nämä kuolemat eivät tulleet työntekijöille yllätyksenä, koska kaikki potilaat olivat terminaalivaiheen syöpäpotilaita. Olimme niin syventyneet lääkkeiden kanssa puuhaamiseen, ettemme huomanneet mitä menehtyneille potilaille tehtiin ja minne heidät osastolta vietiin.  

Osastonhoitajan kanssa tällä viikolla keskustelimme elvytysryhmän toimimisesta heidän sairaalassa, ja millainen systeemi meillä on Suomessa. Järjestelyt ovat aikalailla samanlaiset mitä meilläkin on. Keskustelimme myös antibiooteille resistenteistä bakteereista ja siitä miten yleisiä ne ovat Kreikassa. Hoitaja kertoi niiden olevan todella yleisiä ja arvioikin sairaalassa olevista potilaista 2/3 olevan jonkun sortin resistenssi bakteeritartunta. Hän myös kertoi, että yksi suurin syy bakteerien leviämiselle on se, ettei heillä ole resursseja kohortoida potilaita, jotka kantavat näitä bakteereja. Potilaita ei saada eristettyä tila- ja hoitajapulan vuoksi. Myös osittain puutteellinen aseptiikkaa edistää bakteerien leviämistä.

Kreikassa olon aikana emme ole hirveästi kerenneet matkustamaan harjoitteluiden vuoksi. Tällä viikonlopulla meille kuitenkin kävi tuuri, koska pystyimme varaamaan reissun Pohjois-Kreikkaan. Tämä matka oli ESN yhteisön järjestämä, ja meidän tarkoituksena oli matkustaa bussilla kolmeen eri kaupunkiin Pohjois- Kreikassa.

Näkymiä bussista

Matkamme alkoi perjantaina Syntagman metroaseman lähettyviltä kello kuusi aamulla. Keräännyimme aseman ulkopuolelle odottelemaan muita matkaan lähteviä vaihto-oppilaita. Pääsimme lähtemään bussilla matkaan noin seitsemän maissa, jonka jälkeen meitä odotti noin kuusi tuntia kestävä ajelu. Ensimmäisenä etappina meillä oli kylä nimeltä Metsovo. Matkan varrella pääsimme ihastelemaan todella kauniita vuorimaisemia, kun kiipesimme isolla bussilla pieniä serpentiiniteitä ylöspäin. Vuortenhuiput loistivat valkoisena ja teiden varrellakin näkyi lunta. Jollakin tavalla tuntui vihdoinkin, että joulu on tulossa.

Silta jonka alle oli laiteltu viinipulloja

Pysähdyimme matkan varrella parisen kertaa, kunnes vihdoinkin saavuimme kauniiseen kaupunkiin vuorenrinteellä. Ohjelmaan kuului viinitilalla vierailu ja kävelimmekin kaupungin halki ihastellen kauniita kivirakennuksia, kunnes saavuimme tilalle. Viinitila ei ollut kauhean suuri, ja meidän ryhmän ison koon vuoksi tilalla vierailu oli hieman ahdasta. Kävimme tutustumassa heidän viinikellareihin ja saimme kuulla paljon viinitilan historiasta. Emme viipyneet siellä kauaa, koska suurella osalla matkalaisista alkoi tulla nälkä. Kreikkalaiset opiskelijat olivat varanneet meille kaikille ruokailupaikan kylän keskustasta, jossa söimme perinteikästä Kreikkalaista ruokaa. Alkupalana kreikkalaista salaattia, pääruokana erilaisia lihoja ja ruokajuomaksi viiniä.  Ruokailun aikana tutuistuimme uusiin tuttavuuksiin ja keskustelimme maistamme ja niiden kulttuureista. Moni opiskelija yllättyi meidän kertomuksista ja kauhistelivat faktaa, että Suomessa voi talvella pakkasasteet käydä yli kolmessakymmenessä.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme bussiin, josta matkasimme Ioanninan kaupunkiin, jossa aioimme yöpyä seuraavat kaksi yötä. Matkaan meni noin tunti aikaa ja saavuttuamme kaupunkiin majoituimme hotellille omiin huoneisiimme ja lepäilimme hiukan aikaa. Pieni lepohetki tuli tarpeeseen bussissa istumisen jälkeen. Seuraavana vuorossa oli wine and dine. Menimme isolla porukalla istumaan iltaa paikalliseen tavernaa, jossa nautimme pientäpurtavaa ja maistelimme  Kreikkalaista valkoviiniä. Ilta meni mukavasti keskustellessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Osa vaihto-oppilaista jatkoivat iltaa yökerhoon, mutta päätimme palata hotelille latailemaan akkuja, jotta jaksaisimme seikkailla lauantaina kaupungilla.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kahdeksaksi aamupalalle. Tarjolla oli tyypillinen Kreikkalainen aamiainen, johon kuului esimerkiksiksi Kreikkalaista jugurttia ja paljon erilaisia marmelaadeja. Syönnin jälkeen menimme valmistautumaan seuraaviin matkakohteisiin, johon kuului tippukiviluola, kierros Ioanninan kaupungissa sekä retki läheiselle saarelle. Varauduimme lämpimästi, koska paikallinen lämpötila näytti +6 astetta. Lähdimme matkaan 11 maissa, körryttelimme bussilla suurimman osan matkaa, jonka jälkeen vaihdoimme paikalliseen "pikajunaan" eli kaupunkijunaan. Junassa oli tiivis tunnelma, koska se ei ollut ihan suunniteltu 70 hengelle, mutta matka sujui mukavasti töyssyisestä tiestä huolimatta. Juna puksutti meidät luolan suuaukolle ja siitä sukelsimme luolan uumeniin oppaan johdattamana. Luola osoittautuikin todella isoksi ja tippukivet olivat uskomattoman hienoja. Välillä kuljimme hyvinkin kapeita käytäviä ja laskeuduimme yhä vain syvemmälle luolan sisuksiin. Opas näytti meille luolaan luonnollisesti syntyneitä tippukivimuodostelmia. Esimerkiksi jotkut muodostelmat näyttivät ristiltä, kirkon uruilta ja joulukuuselta. Lisäksi näimme luolan vanhimman tippukivimuodostelman, jonka arvioidaan olevan ainakin 2 miljoonaa vuotta vanha. Harmiksemme luolan erikoisista luomuksista ei saanut ottaa kuvia, joten emme voi oikein sanoin kuvata miten hienoja tippukivet oikeasti olivat, joten jokaisen täytyy mennä kokemaan ja katsomaan niitä itse. Palattuamme takaisin maanpinnalle, pidimme pienen lepohetken ja ihastelimme maisemia. Aurinko paistoi lämpimästi ja päivä oli kauniin syksyinen.

Luolan sisäänkäynniltä

Luolan uloskäynnin luota

Kuvaa järveltä

Tällä kertaa kävelimme takaisin bussille ja matkasimme takaisin Ioanninan kaupungin keskustaan. Hyppäsimme bussista ja lähdimme kiertämään kaupunkia jalan. Kuulimme läheiseltä torilta musiikkia ja päätimme mennä katsomaan mitä siellä tapahtui. Näimme lasten tanssivan joulumusiikkien tahdissa ja jäimme katselemaan sitä hetkisen aikaa, ennenkuin jatkoimme matkaa järvelle. Näkymä järvelle oli todella kaunis ja saimmekin sen ikuistettua kuvaksi. Seilasimme veneellä läheiselle saarelle ja menimme aluksi tutustumaan luostarialueeseen. Luostarin kirkko oli erikoinen siinä mielessä, että siihen aikaan kun se oli rakennettu, kristityt eivät halunneet, että kristinuskoon liitetään mitään antiikin Kreikan aikaisia uskomuksia tai henkilöitä. Luostarin perustanut henkilö halusi kunnioittaa antiikin kreikan aikaisia tiedemiehiä ja heidän näkemyksiä maalauttamalla heistä kuvan kirkon eteiseen. Syy siihen miksi maalaus ei ole varsinaisen kirkon puolella johtuu siitä, että siihen aikaan vai kristityt saivat mennä kirkkoon sisälle, joten maalaus ei- kristityistä ei voinut sijaita kirkon puolella. 

Sää oli muuttunut hiljattain uhkaavan tumman pilviseksi ja kohta alkoikin sataa ihan reippaasti. Lähdimme saarelta takaisin keskustaan etsimään hyvää ruokapaikkaa, koska nälkä kurni jo jokaisen vatsassa. Pysähdyimme syömään paikalliset pita souvlakit ja niitä odotellessa söimme alkupalaksi tzatzikilla kuorrutettua leipää. Maittavan ruoan jälkeen lähdimme hotellillemme ruokalevolle ja valmistautumaan yhteistä illanviettoa varten. Esn oli etsinyt meille hyvän paikan missä tanssimme kreikkalaisen- ja rockmusiikin tahdissa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme taas aikaisin aamupalalle ja kävimme luovuttamassa huoneemme aivaimen. Lähtö oli kymmenen maissa ja suuntamme oli kohti viimeistä kylää nimeltä Zagorohoria. Ioanninasta matkaa kylään oli noin tunnin verran ja tie sinne oli mutkikas ja kapea. Maisemat olivat entistä upeammat ja henkeäsalpaavat. Bussin ikkunasta katsottuna Zagorohoria oli kaunis pieni kylä, jossa kaikki talot olivat rakennettu vuorenrinteelle samanlaisesta harmahtavasta kivestä ja ikkunan karmit olivat maalattu Kreikkalaisen siniseksi. Ilma oli raikas ja sää oli hyvä pienelle vaellusretkelle kylässä. Ensimmäiseksi lähdimme isolla porukalla kävelemään kylän Ayia Paraskevi nimistä luostaria kohti. Tämä kylä on tunnettu luostarista, joka sijaitsee upeissa maisemissa: vuorien välissä suojassa ja kaunis näkymä laaksoon. Luostarin pappi kertoili meille luostarin synnystä ja sen pyhimyksestä. Luostari oli ollut ottomaanien hyökätessä Kreikkaan kyläläisten turvapaikka. Luostarista lähti kapeapolku vuorenrinnettä pitkin, josta naiset ja lapset pakenivat suojaan vuorien luoliin, miesten jäädessä suojelemaan kylää hyökkääjiltä.

Seuraavana etappinna oli luonnollisesti tämän polun tarkastaminen. Esn- henkilöt varoittelivat meitä polun kapeudesta ja vaarallisuudesta ja kertoivat että jos jatkamme tästä matkaa, teemme sen omalla vastuulla ja polku pitää mennä loppuun asti. Polku kulki siis vuorenseinämää pitkin ja siitä oli iso pudotus alas laaksoon. Polku ei ollut niin kapea kuin meitä varoitettiin, joten lähdimme seikkailemaan polkua pitkin. Tämä kokemus oli kyllä mieleenpainuva ja näkymä todellakin katsomisen arvoinen.

Polun jälkeen vaelsimme takaisin kylälle etsimään ruokailupaikkaan ja söimme pienessä idyylisessä ravintolassa mahamme täyteen, jonka jälkeen palasimme bussille. Tästä meillä oli edessä seitsämän tunnin paluu matka Ateenaan. Matkan aikana yritimme saada unta, mutta siitä ei tullut oikein mitään, joten käytimme ajan hyödyksi ja opetimme kreikkalaiselle pojalla Suomea. Tämä osottautui hyvin hupaisaksi ja saimme monet naurut yhdessä aikaiseksi. Saavuimme yhdentoista aikaan Ateenaan Syntagmalla, josta väsyneenä hyppäsimme metroon ja pääsimme viimein takaisin asunnolle. Matkasta uupuneina romahdimme suoraan sänkyyn tietäen herätyksen soivan iloisesti kello kuusi seuraavana aamuna. Tiedossa oli siis mielenkiintoinen päivä töissä.  Lopussa vielä kuvia polulta

      

Lakko mania

Ainutlaatuinen kokemus, ainoat matkustajat metrovaunussa

Tällä viikolla metrot ovat lakkoilleet melkein joka päivä eri aikoihin. Alkuviikko meni perusrutiinilla, aamulla otimme verensokereita ja lämpöjä, pistimme insuliinia ja kirjasimme tulokset potilastietoihin. Harjoittelustamme vastaava opettaja kävi osastolla meitä katsomassa ja esitteli meille uusia opiskelijoita, jotka tulevat ensiviikosta lähtien parina päivänä viikossa käymään meidän osastollamme. Kävimme yksi päivä opettajamme kanssa läpi harjoitteluun liittyviä asioita, kuten tavoitteemme, työtuntimme ja oppimispäiväkirjan merkintämme. Keskustelimme hänen kanssaan, mitä eroavaisuuksia olemme havainneet Suomen ja Kreikan hoitotapojen välillä.

Töistä päästyämme metro oli vielä lakossa, joten päätimme käydä kahvilla. Löysimme mukavan kahvilan, jossa myytiin paljon suklaisialeivonnaisia, joten luppoaika meni mukavasti jutellen, kahvia juoden ja makeannälkää hilliten.

Loppuviikosta kiersimme kahden sairaanhoitajan mukana, jotka valmistivat ja jakoivat lääkkeitä. Pääsimme valmistamaan paljon suonensisäisesti annettavia mahansuojalääkkeitä ja antibiootteja sekä antamaan niitä potilaalle. Yhtenä iltapäivänä menimme ohjaajamme ja muiden opiskelijoiden kanssa katsomaan, kun yhdeltä potilaalta otettiin EKG. Potilas oli takykardinen ja lääkärit tutkivat EKG:n avulla syytä tälle. Hoitajat varautuivat tutkimukseen ottamalla elvytysvälineet ja lääkkeet potilashuoneeseen varmuuden vuoksi. Elvytysvälineitä ei tarvittu ja lääkärit antoivat potilaalle sykettä rauhottavaa lääkettä. Toimenpiteen jälkeen osastonhoitaja pyysi meitä analysoimaan EKG:tä, mitä poikkeavuuksia havaitsimme ja minkä vuoksi lääkärit toimivat näin tilanteessa. Yhdessä pohdittuamme poikkeavuuksia ja osastonhoitajan avun jälkeen päädyimme lääkäreiden diagnoosiin, potilaalla oli supraventrikulaarinen takykardia. Olemme kyllä harjoittelun aikana oppineet paljon uutta EKG:n tulkinnasta. 

Töiden jälkeen lähdimme käymään ostoskeskuksessa vähän tuulettumassa. Paikka oli koristeltu näyttävillä jouluvaloilla ja tunnelma oli hyvinkin jouluinen. Shoppailu tuotti tulosta, emmekä tarvinneet lähteä tyhjin käsin kotiin. Ateenassa jouluhurmos on jo kovaa vauhtia käynnissä, kaikkialla kaupoissa myydään jouluunliittyviä tarvikkeita. Suomalaiselle ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen, että joulu on tulossa, koska ulkona on kummiskin päivisin vielä 15 astetta. Pakko on kyllä myöntää, että mitä lähemmäksi joulua tullaan sitä enemmän koti-ikävä iskee. Joulu on meille molemmille hyvin tärkeä juhla. Se on se aika vuodesta kun haluaa viettää aikaa läheisten seurassa.



Perjantaina pidimme yhden study dayn ja aamusta teimmekin kouluhommia hyvän aamukahvin kera. Iltapäivän suunnitelmissa oli käydä yhdessä suomalaisessa joulubasaarissa yhden Esn ystävämme kanssa. Tapahtuma järjestettiin Ateenan skandinaavisen kirkon tiloissa. Basaarissa oli kahvila, jossa tarjoiltiin glögiä ja kaikennäköistä purtavaa. Tapahtumasta pystyi myös osatamaan suomalaisia ja ruotsalaisia joulutuotteita. Tuntui taas hyvin erikoiselle, kun paikalla oli paljon suomea puhuvia ihmisiä. Joimme lämmintä glögiä ja ostimme itsellemmekin sitä yhden pullollisen. Alakerrassa huomasimme myytävänä olevan luumuhilloa ja päätimme joku päivä tehdä joulutorttuja. Esn ystävämme kertoi meille kirkon toiminnasta. Siellä järjestettiin messuja, joko suomeksi, ruotsiksi tai tanskaksi. He myös järjestivät kerhotyyppistä tomintaa, esimerkiksi suomenkielen tunteja.

Illalla kävimme samalla osastolla olevien opiskelijoiden kanssa istumassa iltaa, koska yhdellä heistä oli viimeinen päivä meidän osastollamme ja hän nyt vaihtaa osastoa. Tunnelma oli vähän haikea, mutta päätimme yrittää nähdä toisiamme aina tauoilla ja järjestää tapaamisia harjoittelun ulkopuolellakin.

Glögiä ja joulutorttuja

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä univelkoja nukkuessa pois ja joulumieltä kasvattaessa. Ostimme suomalaisesta joulubasaarista luumuhilloa ja glögiä, jotta saisimme hieman suomalaisen jouluntuntua tänne Kreikkaan. Löysimme myös kaupasta taikinalevyjä, joten sunnantaina leivoimme joulutorttuja, fiilistelimme kynttilän valossa joululauluja ja joimme paljon
                                                                                             kaivattua glögiä.
 

Levoton Ateena

Attikonin sairaalan sisäänkäynnin luota

Toinen harjoitteluviikko Attikossa on nyt takana ja viikko jatkui samassa merkeissä kuin edellinenkin. Olimme muiden opiskelijoiden kanssa vastuussa potilaiden lämmön ja verensokerin mittaamisesta ja niiden kirjaamisesta potilasasiakirjoihin. Tällä viikolla tutustuimme osastonhoitajan kanssa erilaisiin toimenpiteisiin mitä osastonpotilaille oli tehty ja tultiin tekemään


Esimerkiksi keskustelimme osastonhoitajan kanssa potilaasta, joka tuli osastolle ohitusleikkauksen jälkeiseen hoitoon. Hän kyseli meiltä mitä asioita havaitsimme potilaasta ja selitti potilaan tilanteesta ja hoidosta meille.  Myöhemmin iltapäivällä kävimme ottamassa yhdessä yhdeltä potilaalta EKG:n. Täällä EKG-laite oli vähän erilaisempi, rinnalle laitettavat elektrodit kiinnittyivät imukuppien avulla. Ranteisiin ja nilkkoihin laitettavat elektrodit olivat kuin isoja pyykkipoikia, jotka yhdistettiin monitoriin liittimen avulla. Kävimme yhdessä läpi mihinkä kohtaan kehoa elektrodit piti asettaa ja osastonhoitaja painotti meitä aina tutustumaan laitteisiin ennen niiden käyttöä. Me olimme tottuneet laittamaan elektrodit oikeisiin paikkoihin käyttäen tiettyjä muistisääntöjä värien kohdalla. Huomasimme, että jotkut värit menivät tässä laitteessa ihan päinvastoin, kuin mitä olimme ajatelleet. Tästä syystä pitää aina lukea kirjain-numeroyhdistelmä kytkennästä ennen kuin sen asettaa potilaaseen. Näin välttyy elektrodejen väärin asentamiselta. EKG:n ottamisen jälkeen, menimme toimistoon tulkitsemaan tulostettua versiota siitä.

Huomasimme siinä pieniä poikkeamia, esimerkiksi potilaan ST-taso oli laskenut. Osastonhoitaja kysyi meiltä mistä tämä voisi johtua ja muistelimme sen johtuvan hapenpuutteesta, eli iskeemisestä tilasta. Osastonhoitaja opetti meille, mitä asioita EKG:tä tulkittaessa tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi miten tärkeää on P-aallon ja QRS kompleksin suhde ja mitä eri johtumisajat tarkoittavat. Keskustelu oli todella mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta EKG:stä.  Loppupäivästä osastonhoitaja testasi meidän oppimistaitojamme, hän oli löytänyt netistä testejä erilaisten EKG rytmien tunnistamisesta.      

Parina päivänä meillä oli vähän ongelmia liikkumisen kanssa, kun metrot eivät kulkeneet normaalisti. Jouduimme yhtenä aamuna luovimaan uuden reitin, miten pääsimme sairaalalle. Ilmoitimme osastonhoitajalle, että tulemme vähän myöhässä, koska yksi metrolinja oli suljettu. Toisena päivänä huomasimme metroasemalla lappusia, missä kerrottiin, että tämä sama kyseinen metrolinja on suljettuna muutaman tunnin ajan iltapäivästä. Työpäivämme jälkeen meidän piti jäädä vähäksi aikaa pyörimään Egaleoon, koska metrolinja alkoi kulkemaan vasta klo.16 jälkeen. Kulutimme aikaamme kierrellen kaupoissa. Myöhemmin meille selvisi miksi metrot eivät kulkeneet niin kuin niiden piti ja "tietysti"  syynä oli Obam.a. Hän oli tullut vierailemaan Ateenaan ja todennäköisesti turvallisuissyistä ihmisten liikkumista tietyillä alueilla pyrittiin vähentämään. Huomasimme myös keskiviikkona erikoista metrokäyttäytymistä punaisella linjalla, kun kuulutuksesta huolimatta metro ei pysähtynyt Akropoliksen asemalle.  Katsoimme toisiamme ihmeissämme, koska näin ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Illalla näimme Obamasta kuvan Acropoliksella ja ymmärsimme, että metrot eivät vaan huvikseen huristele asemoiden ohi.

Torstaipäivä oli virallisesti opiskelijoiden vapaapäivä. Meille informoitiin tästä jo orientaatioviikolla kampuksella. Myös osastonhoitaja selitti meille keskiviikkona vapaapäivän syistä. 17.11 Ateenassa opiskelijat järjestävät mielenosoituksen kunnioittaakseen historiaa. Vuonna 1973 kyseisenä päivänä opiskelijat järjestivät mielenosoituksen sotilashallintoa vastaan. Opiskelijoiden tarkoituksena oli saada palautettua demokratia takaisin Kreikkaan. Mielenosoitus ei pysynyt rauhallisena, (johtuen molemmista osapuolista) vaan se eskaloitui. Kyseinen päivä vaatia siviiliuhreja ja jokavuotisen mielenosoituksen tarkoituksena on kunnioittaa näitä menetettyjä henkiä ja muistella mitä vaadittiin siihen, että demokratia saatiin palautettua.

Tunnelma Ateenassa oli hieman levoton vuosipäivästä johtuen, joten päätimme viettää rauhallisen viikonlopun.  

Uudet kujeet

Ensimmäinen harjoittelu on nyt ohi ja uudet kujeet odottavat seuraavassa harjoittelupaikassa. Tarkoituksena oli mennä  maanantaina Attikon yliopistolliseen sairaalaan yhdeksäksi. Otimme aluksi metron ja huristelimme sillä yhden vaihdon kera Egaleon asemalle, josta loikkasimme bussiin, joka vei meidät lopulta perille. Aluksi sairaalan opiskelijavastaava otti meidät vastaan ja vei meidät tulevalle osastollemme. Siellä tutustuimme osastonhoitajaan, joka otti meidät iloisin mielin hoiviinsa. Hän kertoi meille vähän osastosta ja sen toimintatavoista. Osastolla 34 potilaspaikkaa ja 8 ylimääräistä sänkyä käytävällä. Osastolla hoidetaan pääsääntöisesti iho- ja kudossairauksista kärsiviä potilaita, mutta lisäksi osastolla näkee paljon potilaita, joilla on kaikennäköisiä vaivoja, koska he eivät mahdu sillä hetkellä omalle osastolleen. Aamuvuorossa on osastonhoitajan lisäksi kolme sairaanhoitajaa, ilta- ja yövuorossa kaksi. Seurailimme aamurutiinien toimintaa, johon kuului lämpöjen mittaamista jokaiselta potilaalta, verensokerin ottamista niiltä potilailta, joilta tarvitsi seurata arvoja. Lisäksi lääkkeiden ja nesteiden antoa sekä sänkyjen petaamista ja lakanoiden vaihtoa. Pyörimme päivän kahden muun opiskelijan mukana seuraillen heidän toimintaansa.

Tiistaina osallistuimme aamutoimiin  ja otimme muutamilta potilailta verensokerit sekä autoimme sänkyjen petaamisessa. Opiskelijoiden tehtäviin kuuluu aamuisin verensokerin ja lämpöjen mittaaminen ja niiden kirjaaminen ylös potilaspapereihin. Verensokereita mitattessa huomasimme, että heidän mittarit näyttävät erikoisia lukemia ja siitä kysyttäessä osastonhoitaja kertoi, että Kreikassa sokeri mitataan mg/dl, kun taas Suomessa asteikko on mmol/L. Joten normaalit verensokeri arvot on täällä n. 80-110 väliin, kun taas Suomessa 4-6. Huomasimme myös, että hoitajat eivät täällä tee vuodepesuja, he ainoastaan siistivät sängyt ja silloin kun on tarpeen avustavat hygieniassa. Potilaiden perheillä on vastuu pitää yllä potilaiden henkilökohtaista hygieniaa. Osastonhoitaja kertoo meille, että tämä on valitettavaa, mutta resussejen vuoksi pakollista. Seurasimme myös makuuhaavan hoitoa ja osastonhoitaja sanoi meille, että selittäisi seuraavana päivänä meille enemmän makuuhaavojen hoidosta täällä Kreikassa.

Keskiviikko alkoi samaisissa merkeissä kuin tiistai. Mittailimme verensokereita ja lämpöä. Seurasimme lääkkeiden jakoa ja kirjaamista. Kaksi muuta sairaanhoitajaa opiskelijaa tuli tutustumaan osastolle ja kävimme yhdessä osastonhoitajan kanssa läpi yhden potilaan makuuhaavaa. Meillä oli käytössä "eurooppalainen" taulukko johon merkkasimme havaitsemiamme huomiota. Kaavakkeesta piti verrata ihon kuntoa eri asteikkoihin ja täyttää kaavaketta tuloksien mukaan. Näimme lopuksi miten haavaa hoidettiin osastolla. Roosa pääsi myös kannyloimaan yhtä potilasta. Osastonhoitaja kertoi meille myös yhden potilaan hemodialyysi tilanteesta ja sen hoitotavoista.
   

Torstai ja perjantaipäivän osasto oli taas täynnä potilaita. Aamut alkoi perus ruutineilla eli verensokerien ja lämmön mittaamisella. Pääsimme päivän aikana molemmat kanyloimaan ja ottamaan kanyleita pois niiltä potilailta, jotka eivät enää niitä tarvinneet. Iltapäivästä seurasimme toimenpidettä, jossa yhden potilaan atelektaasia helpotettiin asentamalla potilaan oikeaan keuhkoon laite, jonka avulla hänen oli helpompi hengittää. Kirurgi teki toimenpiteen potilashuoneessa mahdollisimman steriilisti.

Siinäpä se ensimmäinen harjoitteluviikko hurahti nopeasti. Saharan aavikko lähetti meille myös lämpimiä tuulahduksia ja meillä olikin tässä muutama päivä tosi lämmintä ja aurinkoista säätä. Toivotamme viikonlopuksi oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

     

4+2

Viimeiselle harjoitteluviikolle meille jäi vielä tehtävää 11 tuntia. Keskiviikkona siitä teimme viisi tuntia lasten teho-osastolla ja torstaina kiertelimme kuuden tunnin ajan sairaala-alueen eriosastoilla tutustumassa näiden toimintaan.

Sairaalan kuvitusta

Viimeisenä päivänä lasten teholla oli aika hiljaista. Osastolla oli paikalla vaan yksi potilas, joten töitä ei riittänyt kaikille. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja avustimme kun se oli tarpeen. Juttelimme potilaan tapauksesta ja siitä miten hoito tästä jatkuisi eteenpäin. Kävimme myös hyvää keskustelua Suomen ja Kreikan terveydenhoito organisaatioiden erosta ja yhtäläisyyksistä.

Torstaina saavuimme kahdeksaksi sairaalaan, jossa meitä odotti meidän harjoittelusta vastaava opettaja, joka oli luvannut kierrättää meitä sairaalan eri osastoilla. Ensimmäiseksi keskustelimme harjoittelun kulusta, miltä harjoittelu oli meistä tuntunut, mitä olimme oppineet ja tehneet ja oliko harjoittelussa ollut vaikeaa. Allekirjoittelimme tarvittavat asiakirjat ja lähdimme ensimmäistä osastoa kohti.

Tämä "osasto" ei ollut varsinainen osasto, vaan oikeestaan oma sairaalansa. Kysessä oli rakennus, jossa hoidettiin syöpäsairaita lapsia. Rakennus oli uusi ja sen seinät oli täynnä ihania kuvia ja värejä. Kävimme ensin tutustumassa sairaalan kouluun, joka tarjoaa opetusta kaikenikäisille lapsille, esikoulusta lukioon. Koulua oli auki kuuten asti iltapäivällä. Siitä lähdimme avoklinikan tapaiselle osastolle, jonne syöpää sairastavat lapset tulivat jos heistä tarvitsi ottaa kokeita tai uusia oireita oli ilmestynyt. Osastolla oli vuodepaikkoja lapsille, jos heidän tarvitsi viipyä sairaalassa yön yli. Juttelimme yhden perheen kanssa, joka oli matkustanut Ateenaan kauempaa Kreikasta ja asuivat hoitojen ajan sairaalan lähellä olevassa hostellissa, joka on vartavasti syöpälasten perheitä varten.

Kierros jatkui vuodeosastolle, jossa hoidettiin kaikenlaisia lasten syöpiä. Tämän osaston hoitaja esitteli osastoa meille hiukan ja tarkoituksena oli palata kyseiselle osastolle myöhemmin päivällä. Onkologisten osastojen jälkeen kävimme lihassairauksien osastolla, jossa hoitaja selitti meille yleisimmista lasten lihassairauksista ja hieman niiden hoidosta ja yleisyydestä. Tästä infosta oppi paljon uutta, koska emme olleet kuulleet edes näistä kaikista sairauksista aikaisemmin.

Lihassairauksien osastolta matka jatkui osastolle, jossa hoidettiin anemioita. Varsinkin yhtä anemiaa, joka on Kreikassa kohtalaisen yleinen: Talasemia. Opettaja kertoi meille, että jopa 8% kreikan kansalaisista kantaa tätä geenimutaatiota, joka aiheuttaa viallisten hemoglobiinien muodostumista tai niitä ei muodostu riittäävästi. Kokonainen rakennus oli omistettu näiden potilaiden hoitoon. Sairaus oli meille uusi, joten kyselimme sen hoidosta, diagnosoinnista ja juttelimme potilaiden kanssa siitä miltä heistä tuntuu elää tämän anemian kanssa. Potilaat tarvitsevat noin 15 päivän välein verensiirron.

Kävimme tämän vierailun jälkeen tauolla, jonka jälkeen keskustelimme opettajan kanssa vielä harjoittelusta. Palasimme vielä lasten onkologiselle osastolle, jossa osastonhoitaja näytti meille miten kemoterapiaan käytettäviä lääkkeitä valmistetaan ja hän kertoi meille potilaiden sairauksista ja hoidon vaiheista. Hän antoi meille myös omaksi kirjaset, jossa on kerrottu englanniksi lasten yleisimmistä syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Juttelimme myös yhden perheen kanssa heidän lapsen sairaudesta ja siitä miten se on vaikuttanut koko perheen elämään. Tämän jälkeen kävimme hyvästelemässä teho-osaston hoitohenkilökunnan, tarjosimme heille salmiakki ( jotkut uskaltuivat jopa maistamaan) ja lähdimme kotiin paljon uutta tietoa päässä. Pediatrian harjoittelu oli nyt meidän osalta ohi.

Plakan kaduilta

Kallimármaron stadioni

Torstain ohjelmaan kuului myös Saaran vanhempien ja veljen haku lentokentältä. He olivat tulossa viettämään aikaa kanssamme noin viikoksi. Perjaintain alkupäivä meni lepäillessä ja nauttiessa siitä että sai hetken levähtää. Loppu päivästä lähdimme käveleksimään Ateenan kaupungin vanhaan osaan Plakaan. Kiertelimme pitkin plakan katuja kunnes nälkä yllätti ja pysähdyimme syömään mukavassa ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja pieni kissanpentu piti Roosalle seuraa koko ruokailun ajan. Palasimme asunnolle ja vietimme mukavan illan. Lauantaina toimimme turistioppaina ja suuntasimme syntagmaan jossa kävimme katsomassa parlamenttitaloa ja kuninkaan puistoa. Päätimme käydä myös katsomassa Kallimármaron urheilustadionin. Stadion on yksi maailman vanhimmista urheilustadioneista. Lähdimme trammilla kohti Ateenan rantoja, jossa pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään miten mielenkiintoista on suomalaisille, että marraskuussa on niin lämmintä, että voi istuskella t-paidassa ulkona. Rannalta palasimme asunnolle ja ilta meni korttipelejä pelatessa.

Sunnuntaina Saaran vanhemmat ja veli suuntasivat kohti akropolista, kun me jäimme asunnolle tekemään koulutehtäviä ja valmistelemaan maanantaina alkavaa harjoittelua. Akropolisseikkailun jälkeen tapasimme heidät monastirakin metroasemalla josta suunnistimme syömään herkkullisia pitaleipiä. Sunnintai illasta tuleva harjoittelu alkoi jo vähä jännittää ja aikainen aamu oli tiedossa, joten kävimme ajoissa nukkumaan.

Neljättä viikkoa viedään

Harjoittelumme alkaa olla jo loppusuoralla, koska viimeinen kokonainen harjoitteluviikkomme alkaa nyt. Säät ovat viilentyneet huomattavasti, mutta välillä aurinko lämmittää mukavasti ja saamme nauttia vielä muutamista lämpimistä päivistä.

Maanantai iltavuoro oli kiireinen. Paikalla oli monta uutta potilasta, yhteensä neljä. Tutustuimme ensimmäiseksi jokaisen taustoihin ja joidenkin potilaiden tila oli aika kriittinen. Yksi potilas piti saada intuboitua nopeasti. Ensimmäisellä kerralla intubaatioputki meni väärään paikkaan eli vatsaan, mutta onneksi toisella kerralla putki oli oikeassa paikassa ja hänet saatiin kytkettyä ventilaattoriin. Koko päivän riitti hyvin tekemistä ja päivä kului nopsaan.

Tiistai aamuvuoro oli toimintaa täynnä, koska oli hyvin erilaisia potilaita ja vuoron aikana tapahtui kaikenlaista.Yön aikana oli tullut jälleen yksi potilas lisää ja lisäksi kuulimme, että yhtä potilasta oli jouduttu yönaikana elvyttämään defibrillaattorilla. Kaksi potilasta siirrettiin toiselle osastolle ja yhdelle potilaalle tehtiin paljon erilaisia kuvantamistutkimuksia. Vaikka päivä oli kiireinen ja ohjaajamme ei kerinnyt paljoa ohjamaan, näimme paljon kaikenlaista uutta ja päivä oli tästä syystä oikei mielenkiintoinen.

Keskiviikkona aamuvuorossa pidimme seuraa yhdelle suloiselle pienelle potilaalle. Hänellä oli välillä vähän känkkäränkkä kohtauksia ja silloin esimerkiksi saturaatiomittari lähti helposti jalasta. Tämän seurauksena monitori piipitti vähän väliä ja antureita sai olla asettamassa paikalleen useaan kertaan. Vuoron aikana menehtyi myös yksi hyvin pieni vauva.Tapahtuma oli sekä surullinen että järkyttävä, koska potilaan menehtyminen tapahtui meille jälleen yllätyksenä. Potilaan läheisen surun näkeminen oli sydäntäsärkevää. Olisimme saaneet osallistua vainajanlaittoon, mutta päädyimme kuitenkin vain seuraamaan sivusta. Ensiksi potilas pestiin huolellisesti ja hänelle laitettiin vaippa. Potilaalle laitettiin esimerkiksi suuhun ja sieraimiin vanutupot ja hänen kädet ja jalat sidottiin harsositeellä. Toiseen käteen laitettiin tunnisteranneke, jonka jälkeen potilas käärittiin lakanaan ja hänet kuljetettiin ruumishuoneeseen, joka sijaitsi viereisessä sairaalassa. Iltapäivällä olimme avustamassa, kun kahta potilasta valmisteltiin toiselle osastolle siirtymistä varten.

Torstai iltana järjestimme Saaralle yllätys ennakkosynttärit. Kävimme ostamassa paljon värikkäitä syntymäpäivähilpetööriä ja koristelimme niillä asuntomme. Kipaisin hakemassa hänelle myös leipomosta Oreojuustokakun kruunaamaan juhlapöydän. Yllätys onnistui ja oli mieluinen kaikin puolin.

Lycabettus

Loppuviikko menikin äkkiä, koska perjantai oli virallinen vapaapäivä ns. "bank holiday", jolloinka kaikki kaupat ja koulut olivat suljettuina. Perjantaina saapui tupaamme muutama turisti lisää ja viikonloppu menikin ostoksia tehdessä sekä nähtävyyksiä kierrellessä. Sunnuntaina kiipesimme Lycabettuksen kukkulalle, matka oli vaihteeksi taas tasaista ylämäkeä, joten jalkatreeni oli taattu. Kukkulan päältä oli suurenmoiset näkymät koko kaupungin ylle. Fiilisteltyämme maisemia tarpeeksi, lähdimme valumaan takaisin kinttupolkuja pitkin. Matkalla törmäsimme kahteen kilpikonnaan, jotka olivat selvästikin matkalla huipulle hitaasti mutta varmasti.

Harjoittelun puoliväli

Alkuviikko töissä alkoi kankeasti, koska ensimmäisenä päivänä meitä ei ollut kukaan ohjaamassa, joten seurailimme vain muiden tekemisiä. Yritimme kyllä moneen otteeseen kysellä, että olisiko jotain mitä voisimme tehdä, mutta ei valitettavasti ollut mitään. Seuraavat päivät menivät sukkelaan, koska olimme opiskelijavastaavan kanssa. Paikalla ei ollut montaakaan potilasta, joten oli aika rauhallista. Pääsimme merkkaamaan potilaiden vitaaliarvoja sekä valmistamaan nesteseoksia ja lääkkeitä. Kahvitauolla osastonhoitajat olivat tilanneet meille leipomosta herkkua, jonka nimestä emme saaneet selvää, mutta suklainen rinkelinomainen leivos maistui kyllä maukkaalta. Sää oli muutamana aamuna jo hyvin syksyinen, kolkko, pimeä ja tuulinen.  

Torstai ja perjantai työpäivät olivat aika hiljaisia, koska oli vain yksi potilas. Paikalla oli myös usean hoitajan lisäksi paljon muita opiskelijoita, joten meille ei riittänyt oikein mitään tekemistä. Päätimme hyödyntää asiaa niin, että kysyimme saako osastolta ottaa kuvia ja luvan saatuamme nappasimme muutaman otoksen.

Tähän paperiin kirjataan potilaan vitaalit

Osaston potilasvuoteita, hoitovälineitä ja monitoreita

Torstain ohjelmaan kuului myös lähtö lentokentälle hakemaan yhtä Suomesta saapuvaa turistia, yllätykseksemme lentokentällä odottikin kaksi tuttua naamavärkkiä yhden sijasta. Roosan poikaystävä oli pitänyt oman saapumisensa Kreikkaan salassa ja näin halunnut yllättää hänet. Poikaystävämme olivat suunnitelleet tämän salaa keskenään. Olimme suunnittelleet lähtevämme viikonlopuksi pienelle retkelle läheiselle Eginan saarelle, mutta koska retkikomppaniamme kasvettua yhdellä, emme saaneet enää varattua hotellihuonetta uudelleen. Päätimme, että toinen pariskunnista lähtee reissuun. Roosa päätti jäädä poikaystävänsä kanssa Ateenaan.

Lauantaiaamun valjettua lähdin poikaystäväni kanssa kohti Pireuksen satamaa, jossa meitä ootti lautta, jolla pääsisimme Eginan saarelle. Sää aamulla näytti hieman uhkaavalta, taivaalla leijaili tummia pilviä ja näytti siltä, että kohta alkaa satamaan. Fiksuina ihmisinä, meillä ei tietenkään ollut sateenvarjoa mukana. Lauttamatka saarelle kesti non puolitoista tuntia. Mitä lähemmäksi saarta päästiin sitä tummemmaksi pilvet muuttuivat. Juuri astuttuamme Eginan satamaan tuuli alkoi yltymään, eikä mennyt pitkä aika kuin rankkasade puhkesi ja alkoi ukkostamaan. Juoksimme ensimmäiseen rantakahvilaan, jossa pysyisimme kuivana. Sateen lakkaamista odotellessa hörppäsimme cappuccinnot kahvilassa ja katsoimme raivoavaa myrskyä. Omalla tavallaan myrsky oli kaunista katsottavaa ja loi mielenkiintoisen tunnelman satamaan.

Pahimman sateen loputtua lähdimme etsimään jostain sateenvarjoa ja bussipysäkkiä. Varaamamme hotelli oli toisella puolella saarta, Agia Marinan kaupungissa, jonne kulkisi bussi satamasta. Matka bussilla kesti puolisen tuntia ja kaupunkiin saavuttuamme ensivaikutelma paikasta oli aavemainen, koska kaupungissa ei liikkunut juuri ketään. Kiertelimme hetken aikaa ympäriinsä ja päätimme etsiä hotellin. Onneksi hotellin löytäminen ei ollut vaikeaa. Se sijaitsi ihan meren annassa ja siitä oli kauniit näkymät myrsyiselle merelle. Hotellilla meitä oli vastassa hotellinomistaja, joka oli mukava mies. Huoneen avaimen satuamme ja laukut sinne kannettuamme, päätimme lähteä jatkamaan tutkimusmatkaamme tässä hiljaisessa kaupungissa. Sesonkiajan ohi menon kyllä huomasi ja moni paikka olikin jo kiinni tai niin sanotusti talvikuntoon laitettu. Kiertelimme rannoilla, hyppelimme kallioilla ja nautimme hiljaisuudesta. Hulluina suomalaisina saimme jopa ajatuksen mennä uimaan tässä hyytävässä kelissä. Viimehetkellä kuitenkin peruin oman osallisuuteni tästä hullusta suunnitelmasta ja päädyin rannalta katsomaan toisen pulikointia. Tämän jälkeen nälkä alkoi tuntumaan ja päätimme etsiä ravintolan. Löysimme pienen ravintolan läheltä rantaa, josta oli ihanat näkymät merella. Söimme hyvin, seurasimme myrskyämistä ja palasimme hotellille päivästä uupuneina.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Hotellissa aamupala kuului huoneen hintaa, joten suuntasimme hotellin ravintolaan. Aamiainen ei ollutkaan ajatuksemme mukaan buffet tyyppinen, vaan hotellin omistaja tarjoili sen meille pöytään. Taisimme olla ainoat asiakkaat hotellissa. Aamupala oli kattava ja kahvin juotuamme kiitimme omistajaa vieraanvaraisuudesta ja luovutimme huoneen avaimen. Päivän suunnitelmana oli lähteä kiertelemään saaren nähtävyyksiä.

Temple of Aphaia

Ensimmäisenä etappina oli yksi saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä: Temple of Aphaia. Tämä argeologinen kohde oli kyllä näkemisen ja kiipeämisen arvoinen. Temppeli nimittäin sijaitsi mäenhuipulla, joten retkemme alkoi mukavalla reippailulla jyrkkää ylämäkeä. Huipulle päästyämme saimme ihailla kaunista näköalaa merelle ja ihmetellä muinaisia rakennustaitoja. Argeologisen alueen kierrettyämme odottelimme sen edessä olevalla bussipysäkillä bussia, mutta juuri silloin alueella tulvi iso turistiryhmä. Ryhmä saapui paikanpäälle kuudella isolla bussilla, joten saimme odotella heidän lähtöä, koska linjalla menevä bussi ei mahtunut tulemaan pysäkille. Odottelimme 45 minuuttia ja sen jälkeen pääsimme matkalle kohti satamaa.

Satamakaupunkia

Satamakaupunkiin päästyämme kiertelimme jonkin aikaa ympäriinsä, ostimme jäätelöt ja kävimme katsomassa Kolonan argeologista aluetta. Olimme huomanneet, että satama-alueen joka kulmalla oli vuokrataan autoja ja skoottereita kylttejä, joten poikaystäväni innostui ajatuksesta, että vuokraisimme jonkinlaisen kulkupelin ja lähtisimme kiertelemään tätä kaunista saarta. Päädyimme vuokraamaan mönkkärin neljäksi tuntiksi ja lähdimme kiertämään saarta ensin rannan myötäisesti. Merivesi välkehti kauniisti auringonpaisteessa ja pysähdyimme syömään hieman eväitä. Päätimme kokeilla maisemanvaihdosta ja lähdimme ajamaan ylös vuoristoille. Tiet ylöspäin kulkivat metsien läpi ja näköalat merelle olivat kauniit. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme Perdika nimisessä kaupungissa syömään ja nauttimaan auringonlaskusta. Ajelimme takaisin satamaan, mistä meidän lautta lähti takaisin kohti Ateenaa. Saarella käynti oli mukavaa vaihtelua Ateenan vilskeeseen nähden.

Round two

Toinen harjoitteluviikko alkoi maanantaina iltavuorolla. Vuorossa oli paljon opiskelijoita, joten jouduimme aluksi vain seuraamaan sivusta kun muut tekivät töitään. Opiskelijavastaava oli paikalla, mutta hän ohjasi kuutta muuta sairaanhoitajaopiskelijaa, joten hän ei kerinnyt ohjaamaan meitä tässä vuorossa. Olimme toisen sairaanhoitajan mukana ja pääsimme tekemään pari nesteseosta hänen kanssaan ja merkkaamaan potilaan vitaalit. Koululta meidän harjoittelusta vastaava opettaja Eleni tuli osastolle meitä tapamaan ja kyselemään kuulumisia. Kävimme hänen kanssaan läpi asettamiamme tavoitteita ja osastolla tekemiämme työvuoroja. Iltapäivä menikin yhden sairaanhoitajan mukana ollessa ja tehdessä asioista.

Tiistaina oli aika rauhallinen päivä. Päivän kohokohtana oli kun pääsimme näkemään, kun yhdelle potilaalle tehtiin toimenpide päänalueelle. Toimenpiteen suorittivat kaksi neurogirurgia, toinen heistä yritti selittää meille piirtäen mitä he aikoivat tehdä. Ymmärsimme selostuksesta sen, että tavoitteena oli ottaa aivonesteestä näyte ja samalla laittaa kyseiseen paikkaan lääkeainetta. Toimenpide suoritettiin osastolla, joten paikasta yritettiin tehdä mahdollisimman steriili. Potilaan osa päästä puhdistettiin steriilillä nesteellä, päälle laitettiin steriili reikäliina ja toimenpiteen tekijät olivat pukeutuneet steriileihin varusteihin. Näytteen saamisessa oli aluksi hankaluuksia, koska oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä, mutta lopulta he saivat sen.  

Keskiviikkona iltavuorossa meitä ei oikein kukaan ohjannut ja olimme pääosin vain kahdestaan. Seurasimme kun muut tekivät töitä ja otimme huviksemme itsellemme ylös potilaiden vitaaliarvot tunnin välein. Keskustelimme lääkärin kanssa potilaiden tilanteista ja saimme loppuillaksi tehtävän seurata yhden potilaan vitaaliarvoja. Huomasimme tarkkaillessamme arvoja, etteivät ne olleet kunnossa ja keskustelimme asiasta lääkäreiden ja hoitajien kanssa. He kertoivat, että tilanteelle ei tässä vaiheessa enää voinut tehdä paljoakaan, koska aivotoiminta oli kokonaan jo loppunut. Potilaan sydämen toiminta alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hetken päästä hän menehtyi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, emmekä kerenneet valmistautua siihen, joten tilanne tuntui epätodelliselta.Tapahtuneen vuoksi pääsimme lähtemään aikaisemmin kotiin. Ilta kului hyvin hitaasti, tunteet mylläsivät todella voimakkaasti ja kuuntelevat korvat tulivat todella tarpeeseen. Vaikka päivä oli ollut raskas, ei nukkumisesta tullut oikein mitään.

Torstaina iltavuoroon meno oli aika raskasta edellisen illan tapahtumien jälkeen. Keskustelimme heti aamusta tapahtuneesta lääkäreiden kanssa, eikä sen jälkeenkään tapahtuma tuntunut todelliselta. Muita asioita vuorosta ei oikein jäänyt mieleen.

Perjantai oli meillä vapaapäivä. Tarpeeseen tuli totaalinen aivojen nollaus. Päätimme kokeilla, olisiko shoppailemisesta terapiaksi. Aamulla lähdimme katselemaan Ateenan ostoskeskusta, joka sijaitsi Naeratziotissa metroaseman vieressä. Tämä ostoskeskus oli todella laaja, joten aamupäivä meni siellä hyvin pyöriessä. Iltapäivästä menimme trammilla rannalle, joka ei ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelimme. Jouduimme vähän aikaa etsimään parempaa rantaa, kunnes pääsisimme nauttimaan auringosta ja merestä. Lopulta seikkailtuamme jonkin aikaa, löysimme kivan rannan, jonne asettauduimme eväidemme kanssa. Merivesi oli vielä mukavan lämmintä. Loppuillan suunnittelimme asunnolla seuraavan päivän retkeä.

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin suunnitelmissa lähteä läheiseen kaupunkiin Nafplioon. Ensiksi suuntasimme metrolla Omoniaan, josta meidän piti löytää oikea bussipysäkki, joka veisi meidät linja-autoasemalle. Tämä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, vaikka kysyimmekin neuvoa täkäläisiltä, mutta kumpikin meistä ymmärsi annetun sijaintiohjeen eri tavoin. Pyörittyämme katuja edestakaisin ja melkein toivomme menettäneinä, löysimme ihme kyllä oikean pysäkin. Olimme silti jo melko varmoja, ettemme kerkeäisi siihen bussiin, joka lähtisi asemalta klo. 8:30 kohti määränpäätämme. Päätimme silti ajella asemalle, vaikka edes katsomaan valmiiksi mistä voimme ostaa matkaliput ja etsiä bussin lähtöpaikan. Saavuimme asemalle 25 minuuttia yli kahdeksan, joten päätimme kokeilla vielä onneamme ja kiidimme etsimään oikeaa lipunmyyntikojua. Ensimmäiseksi menimme tietysti väärään paikkaan, josta meidät sitten opastettiin oikealle reitille. Onneksemme Kreikassa vallitsee myöhästymisen kulttuuri, joten linja-auto ei ollut ajallaan ja me kerkesimme hyvin kyytiin. Matka kesti reilut kaksi ja puoli tuntia, joka meni aikalailla torkkuessa, aikainen herätys otti veronsa. Saapuessamme perille, kävimme ensimmäiseksi varaamassa paikat klo. 18:30 lähtevään bussiin, jolla pääsemme sitten takaisin Ateenaan. Meillä oli siis runsaasti aikaa kierrellä paikan kauniissa ympäristössä ja upeissa nähtävyyksissä.

Valitsimme ensimmäiseksi lähteä valloittamaan vuorenhuipulla sijaitsevaa Palamidin linnaketta, jonne oli vain muutamat 999 rappusta. Siitä ei yhdellä rykäisyllä selvitty, vaan hengähdytaukoja piti pitää useassa kohti matkaa ja samalla ihailimme kauaksi kantautuvaa näköalaa. Huipulle päästyämme nautimme hetken ajatuksesta "no more stairs" ja sen jälkeen lähdimme seikkailemaan linnan raunioiden uumeniin. Näköalat olivat huipulla päätä huimaavat ja pääsimme esimerkiksi kokemaan vankityrmän karut olosuhteet. Aikamme kierreltyämme ja kuvia napattuamme olimme valmiita kohtaamaan vanhan vihollisemme eli rappuset. Vedimme muutaman kerran syvään henkeä, ennenkuin lähdimme hilautumaan rappusia alas. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, koska pohkeemme eivät olleet samaa mieltä kanssamme, vaan huusivat hoosiannaa koko matkan. Päivän hyötyliikunnat täyttyivät kyllä tästä urakasta, koska lopulta jalkamme alkoivat vapista aina kun pelkästään näimme jossain rappusia. Kävimme istuskelemassa jonkin aikaa rannalla lepuuttamassa jalkojamme viileässä merivedessä. Päivän aikana pääsimme tunnelmoimaan ajassa taaksepäin tutustuessamme sotaaikaiseen historiaan sotamuseossa. Kävimme myös toisenlaisessa museossa, jossa oli muun muassa paljon erilaisia vanhanaikaisia esineitä, kuten ruukkuja. Loppuajan taapersimme kaduilla ihastellen värikkäitä rakennuksia ja kuvittelimme millaista täällä on mahtanut olla, kun Nafplio oli Kreikan pääkaupunki.

Sunnuntaipäivän varasimme pääosiin rantapäiväksi, koska jalkamme tarvitsivat lomaa eilisen raskaan työn jälkeen. Nautimme auringosta ja kävimme useaan otteeseen uimassa. Rannalla pyöri paljon sinnikkäitä hierontapalveluita tarjoavia henkilöitä. He saattoivat tulla jopa tökkimään sinua, jos esitit ettet kuullut heitä ja makasit olevinaan nukkuvinasi. Myöskin pyyhkeiden myyjät olivat parveutuneet paikalle esittelemään valikoimaansa. Neljän tunnin loikoilemisen jälkeen käväisimme asunnolla vaihtamassa vaatetta ja valmistautumassa syömään lähtöön. Kävimme nauttimassa paikalliset souvlakit yhdessä ravintolassa Gazissa ja jatkoimme iltaamme kävellen Monastirakilta Thissioon päin. Ihailimme ravintoloiden illallispöytiä, joiden valaistukseksi käytettiin kynttilöitä sekä kivasti valaistuja rakennuksia.         

Lopuksi vielä pari kuvaa nafpliosta:

Näkymiä portaita kiivetessä

Tuonne ylös myö kiivettiin

Ensimmäinen harjoitteluviikko

Kolmen kuukauden vaihdon aikana meillä on tarkoitus suorittaa kaksi harjoittelua täällä Kreikassa. Suoritamme ensimmäiseksi asiakaslähtöisen perhehoitotyön harjoittelun pediatrisessa Aglaia Kuriakou sairaalassa lasten teho-osastolla. Tarkoituksena on olla kyseisellä osastolla neljä viikkoa, ja pari päivää kävisimme vierailulla lasten onkologisella osastolla.

Ensimmäinen viikko alkoi minulla hieman huonosti, koska sairastuin viikonlopun aikana, enkä päässyt aloittamaan harjoittelua maanantaina. Tervehdyin taudistani niin, että pääsin ensimmäistä kertaa torstaina töihin. Roosa kävi sairaalalla jo tekemässä työpäiviä sillä välin kun sairastin
asunnolla.

Roosan mietteitä alku viikosta:

Ensimmäisenä päivänä minut otettiin hyvin vastaan ja minulle opastettiin mistä voin valita työvaatteet ja missä voin säilyttää tavarani. Osasto on kahdeksan paikkainen ja maanantaina siellä oli viisi potilasta. Aluksi kaikille tehtiin aamupesut vuoteeseen, pesuvatiin tehtiin pesuvesi, jonne laitettiin taitoksia. Pesuissa ei noudatettu aseptista työjärjestystä, eli puhtaimmasta likaisimpaan, vaan pestiin vähän sieltä täältä. Osastonlääkäri kertoi minulle kaikkien potilaiden taustat. Osalla oli aika rankkojakin diagnooseja, joista parantuminen oli hyvin epätodennäköistä. Kuulin ensimmäistä kertaa Pompen taudista ja pääsin myös näkemään kun lääkärit tekivät yhdelle potilaalle testin, jolla selvitettiin onko potilaalla aivotoimintaa. Minulle nimettiin siksi päiväksi ohjaaja, jonka kanssa hoidin kahta potilasta. Mittasimme heiltä vitaalit tunnin välein ja kirjasimme ne yhdessä potilaspapereihin. Ensimmäinen päivä oli kyllä aika rankka, koska potilaiden diagnoosit olivat aika pysäyttäviä ja vanhempien vieraillessa osastolla näki kuinka huolissaan he olivat lapsistaan.

Tiistaina menin iltavuoroon, siellä ei oikein ollut ketään, joka olisi minua ohjannut. Osastonlääkäri sanoi kertovansa minulle potilaista, kunhan palaa tauoltaan. Sillä välin seurasin muiden työntekijöiden tekemisiä, kuten esimerkiksi arteriakanyylin laittoa. Aluksi se ei meinannut mennä paikalleen, mutta muutaman yrityksen jälkeen se onnistui. Apuna suonen löytämiseen hyödynnettiin ultraäänilaitetta. Päivän aikana huomasin, että osastolla fysioterapeutit huolehtivat pääosin potilaiden hengitysteiden liman imemisestä. Tämä asia tuntui vähän hassulta, koska Suomessa fysioterapeutit harvemmin tekevät tällaisia toimenpiteitä. Katselin myös fysioterapeutin kanssa yhden potilaan röntgenkuvia, mutta valitettavasti hän ei oikein osannut englantia, mutta ymmärsimme lopulta toisiamme elekielen avulla. Lääkärin palatessa tauolta, keskustelimme potilaista ja ylipäätään osaston toiminnasta. Osastolla on yleensä aamuvuorossa neljä sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja ainakin kaksi tai kolme lääkäriä. Iltavuorossa on yleensä kolme sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja yksi lääkäri. Yövuorossa on kaksi sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri.  

Keskiviikkona olin aamuvuorossa yhden sairaanhoitajan kanssa. Tarkkailimme potilaamme vitaaleja ja kirjasimme ne papereihin. Pääsin myös osallistumaan nestehoitoon sekoittamalla potilaallemme nesteseoksen. Laskimme yhdessä ohjaajani kanssa, että kuinka paljon laitamme mitäkin nestettä. Loppupäivän seurasin osaston toimintaa ja osallistuin potilaiden hoitoon.     

Molempien mietteitä:

Torstaina iltavuoroon saavuttuamme tapasimme osaston opiskelijavastaavan ja hän perehdytti meidät osaston tapoihin ja käytäntöihin. Seurasimme hoitajien ja lääkäreiden työskentelyä, ja kyselimme paljon potilaiden sairauksista ja tilanteista. Osastolla ei tarvinnut olla pitkään kun alkoi heikottamaan ja syyksi nopeasti tajusi miten pysäyttävää oli nähdä pienet lapset kamppailemassa paranemisesta. Käsittelimme tätä asiaa yhdessä opiskelijavastaavan kanssa ja hän kehoitti meitä keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista keskenämme ja muiden hoitajien kanssa. Hoidollisista asioista kävimme hieman läpi monitoreiden tulkintaa ja vitaalielintoimintojen arvojen kirjaamista potilasasiakirjoihin, sekä pääsimme myös osallistumaan nestehoitoon.

Perjantaina aamuvuoroon saapuessamme osastolla oli vilskettä. Kukaan ei varsinaisesti ollut meistä vastuussa vuoron aikana, mutta aluksi osastonhoitaja otti meidät mukaansa ja avustimme häntä potilaan vuodepesussa. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja ihmettelimme kuinka monta eri ihmistä osastolle saapui, emme olleet varmoja ketkä olivat lääkäreitä ja ketkä hoitajia. Yksi lääkäreistä otti meidät mukaansa kuuntelemaan hygienia luentoa CVK-katetrin laitosta. Luento oli Kreikaksi ja hän parhaansa mukaan käänsi käsiteltävät asiat meille englanniksi. Luento käsitteli muun muassa sitä, miten paljon lisäkustannuksia CVK:sta aiheutuvat infektiot maksaa vuodessa. Vielä ennen kuin työvuoromme loppui keskustelimme mielenkiintoisesta aiheesta yhden osaston fysioterapeutin kanssa. Hän kertoi meille, että käsidesi kuivattaa ihoa enemmän kuin käsienpesu saippualla, ja siitä syystä on parempi pestä kädet kun desinfioida. Tämän käytännön olemme huomanneet osastolla. Yritimme tuoda esiin omaa näkemystä asiasta, mutta mielipiteet eivät yhtyneet heidän näkemyksensä kanssa.

Lauantaina meillä oli vapaapäivä. Vietimme vapaapäivää etsien Jumbo nimisestä kaupasta kaikkea tarpeellista, kuten tiskiharjaa. Olemme huomanneet, että tiskiharjan löytäminen täällä Ateenassa on hieman haasteellista. Monesta päivittäistavarakaupasta niitä ei löydy ollenkaan. Loppupäivän vaeltelimme ympäri kaupunkia siinä toivossa, että löytyisi jotain ostettavaa, mutta shoppailu reissun saaliina saimme tyytyä harjan löytymiseen. Sunnuntaina meillä oli työvuoro. Tarkoituksenamme oli olla opiskelijavastaavan kanssa vuorossa. Kuitenkin kesken vuoron hän katosi jonnekin päin sairaalaa ja kerkesimme nähdä häntä juuri ennen kuin pääsimme työvuorosta. Vuoron aikana keskustelimme lääkärien kanssa potilaiden ennusteista ja osaston fysioterapeutti piti meille oppitunnin hengityselimistöstä.

Ensimmäinen viikko kokonaisuudessaan oli hieman katkonainen. Sairastumiset ja rankat kokemukset uuvuttivat aika paljon, joten viikosta ei jäänyt paljoa muistiin.