Neljättä viikkoa viedään

Harjoittelumme alkaa olla jo loppusuoralla, koska viimeinen kokonainen harjoitteluviikkomme alkaa nyt. Säät ovat viilentyneet huomattavasti, mutta välillä aurinko lämmittää mukavasti ja saamme nauttia vielä muutamista lämpimistä päivistä.

Maanantai iltavuoro oli kiireinen. Paikalla oli monta uutta potilasta, yhteensä neljä. Tutustuimme ensimmäiseksi jokaisen taustoihin ja joidenkin potilaiden tila oli aika kriittinen. Yksi potilas piti saada intuboitua nopeasti. Ensimmäisellä kerralla intubaatioputki meni väärään paikkaan eli vatsaan, mutta onneksi toisella kerralla putki oli oikeassa paikassa ja hänet saatiin kytkettyä ventilaattoriin. Koko päivän riitti hyvin tekemistä ja päivä kului nopsaan.

Tiistai aamuvuoro oli toimintaa täynnä, koska oli hyvin erilaisia potilaita ja vuoron aikana tapahtui kaikenlaista.Yön aikana oli tullut jälleen yksi potilas lisää ja lisäksi kuulimme, että yhtä potilasta oli jouduttu yönaikana elvyttämään defibrillaattorilla. Kaksi potilasta siirrettiin toiselle osastolle ja yhdelle potilaalle tehtiin paljon erilaisia kuvantamistutkimuksia. Vaikka päivä oli kiireinen ja ohjaajamme ei kerinnyt paljoa ohjamaan, näimme paljon kaikenlaista uutta ja päivä oli tästä syystä oikei mielenkiintoinen.

Keskiviikkona aamuvuorossa pidimme seuraa yhdelle suloiselle pienelle potilaalle. Hänellä oli välillä vähän känkkäränkkä kohtauksia ja silloin esimerkiksi saturaatiomittari lähti helposti jalasta. Tämän seurauksena monitori piipitti vähän väliä ja antureita sai olla asettamassa paikalleen useaan kertaan. Vuoron aikana menehtyi myös yksi hyvin pieni vauva.Tapahtuma oli sekä surullinen että järkyttävä, koska potilaan menehtyminen tapahtui meille jälleen yllätyksenä. Potilaan läheisen surun näkeminen oli sydäntäsärkevää. Olisimme saaneet osallistua vainajanlaittoon, mutta päädyimme kuitenkin vain seuraamaan sivusta. Ensiksi potilas pestiin huolellisesti ja hänelle laitettiin vaippa. Potilaalle laitettiin esimerkiksi suuhun ja sieraimiin vanutupot ja hänen kädet ja jalat sidottiin harsositeellä. Toiseen käteen laitettiin tunnisteranneke, jonka jälkeen potilas käärittiin lakanaan ja hänet kuljetettiin ruumishuoneeseen, joka sijaitsi viereisessä sairaalassa. Iltapäivällä olimme avustamassa, kun kahta potilasta valmisteltiin toiselle osastolle siirtymistä varten.

Torstai iltana järjestimme Saaralle yllätys ennakkosynttärit. Kävimme ostamassa paljon värikkäitä syntymäpäivähilpetööriä ja koristelimme niillä asuntomme. Kipaisin hakemassa hänelle myös leipomosta Oreojuustokakun kruunaamaan juhlapöydän. Yllätys onnistui ja oli mieluinen kaikin puolin.

Lycabettus

Loppuviikko menikin äkkiä, koska perjantai oli virallinen vapaapäivä ns. "bank holiday", jolloinka kaikki kaupat ja koulut olivat suljettuina. Perjantaina saapui tupaamme muutama turisti lisää ja viikonloppu menikin ostoksia tehdessä sekä nähtävyyksiä kierrellessä. Sunnuntaina kiipesimme Lycabettuksen kukkulalle, matka oli vaihteeksi taas tasaista ylämäkeä, joten jalkatreeni oli taattu. Kukkulan päältä oli suurenmoiset näkymät koko kaupungin ylle. Fiilisteltyämme maisemia tarpeeksi, lähdimme valumaan takaisin kinttupolkuja pitkin. Matkalla törmäsimme kahteen kilpikonnaan, jotka olivat selvästikin matkalla huipulle hitaasti mutta varmasti.

Harjoittelun puoliväli

Alkuviikko töissä alkoi kankeasti, koska ensimmäisenä päivänä meitä ei ollut kukaan ohjaamassa, joten seurailimme vain muiden tekemisiä. Yritimme kyllä moneen otteeseen kysellä, että olisiko jotain mitä voisimme tehdä, mutta ei valitettavasti ollut mitään. Seuraavat päivät menivät sukkelaan, koska olimme opiskelijavastaavan kanssa. Paikalla ei ollut montaakaan potilasta, joten oli aika rauhallista. Pääsimme merkkaamaan potilaiden vitaaliarvoja sekä valmistamaan nesteseoksia ja lääkkeitä. Kahvitauolla osastonhoitajat olivat tilanneet meille leipomosta herkkua, jonka nimestä emme saaneet selvää, mutta suklainen rinkelinomainen leivos maistui kyllä maukkaalta. Sää oli muutamana aamuna jo hyvin syksyinen, kolkko, pimeä ja tuulinen.  

Torstai ja perjantai työpäivät olivat aika hiljaisia, koska oli vain yksi potilas. Paikalla oli myös usean hoitajan lisäksi paljon muita opiskelijoita, joten meille ei riittänyt oikein mitään tekemistä. Päätimme hyödyntää asiaa niin, että kysyimme saako osastolta ottaa kuvia ja luvan saatuamme nappasimme muutaman otoksen.

Tähän paperiin kirjataan potilaan vitaalit

Osaston potilasvuoteita, hoitovälineitä ja monitoreita

Torstain ohjelmaan kuului myös lähtö lentokentälle hakemaan yhtä Suomesta saapuvaa turistia, yllätykseksemme lentokentällä odottikin kaksi tuttua naamavärkkiä yhden sijasta. Roosan poikaystävä oli pitänyt oman saapumisensa Kreikkaan salassa ja näin halunnut yllättää hänet. Poikaystävämme olivat suunnitelleet tämän salaa keskenään. Olimme suunnittelleet lähtevämme viikonlopuksi pienelle retkelle läheiselle Eginan saarelle, mutta koska retkikomppaniamme kasvettua yhdellä, emme saaneet enää varattua hotellihuonetta uudelleen. Päätimme, että toinen pariskunnista lähtee reissuun. Roosa päätti jäädä poikaystävänsä kanssa Ateenaan.

Lauantaiaamun valjettua lähdin poikaystäväni kanssa kohti Pireuksen satamaa, jossa meitä ootti lautta, jolla pääsisimme Eginan saarelle. Sää aamulla näytti hieman uhkaavalta, taivaalla leijaili tummia pilviä ja näytti siltä, että kohta alkaa satamaan. Fiksuina ihmisinä, meillä ei tietenkään ollut sateenvarjoa mukana. Lauttamatka saarelle kesti non puolitoista tuntia. Mitä lähemmäksi saarta päästiin sitä tummemmaksi pilvet muuttuivat. Juuri astuttuamme Eginan satamaan tuuli alkoi yltymään, eikä mennyt pitkä aika kuin rankkasade puhkesi ja alkoi ukkostamaan. Juoksimme ensimmäiseen rantakahvilaan, jossa pysyisimme kuivana. Sateen lakkaamista odotellessa hörppäsimme cappuccinnot kahvilassa ja katsoimme raivoavaa myrskyä. Omalla tavallaan myrsky oli kaunista katsottavaa ja loi mielenkiintoisen tunnelman satamaan.

Pahimman sateen loputtua lähdimme etsimään jostain sateenvarjoa ja bussipysäkkiä. Varaamamme hotelli oli toisella puolella saarta, Agia Marinan kaupungissa, jonne kulkisi bussi satamasta. Matka bussilla kesti puolisen tuntia ja kaupunkiin saavuttuamme ensivaikutelma paikasta oli aavemainen, koska kaupungissa ei liikkunut juuri ketään. Kiertelimme hetken aikaa ympäriinsä ja päätimme etsiä hotellin. Onneksi hotellin löytäminen ei ollut vaikeaa. Se sijaitsi ihan meren annassa ja siitä oli kauniit näkymät myrsyiselle merelle. Hotellilla meitä oli vastassa hotellinomistaja, joka oli mukava mies. Huoneen avaimen satuamme ja laukut sinne kannettuamme, päätimme lähteä jatkamaan tutkimusmatkaamme tässä hiljaisessa kaupungissa. Sesonkiajan ohi menon kyllä huomasi ja moni paikka olikin jo kiinni tai niin sanotusti talvikuntoon laitettu. Kiertelimme rannoilla, hyppelimme kallioilla ja nautimme hiljaisuudesta. Hulluina suomalaisina saimme jopa ajatuksen mennä uimaan tässä hyytävässä kelissä. Viimehetkellä kuitenkin peruin oman osallisuuteni tästä hullusta suunnitelmasta ja päädyin rannalta katsomaan toisen pulikointia. Tämän jälkeen nälkä alkoi tuntumaan ja päätimme etsiä ravintolan. Löysimme pienen ravintolan läheltä rantaa, josta oli ihanat näkymät merella. Söimme hyvin, seurasimme myrskyämistä ja palasimme hotellille päivästä uupuneina.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Hotellissa aamupala kuului huoneen hintaa, joten suuntasimme hotellin ravintolaan. Aamiainen ei ollutkaan ajatuksemme mukaan buffet tyyppinen, vaan hotellin omistaja tarjoili sen meille pöytään. Taisimme olla ainoat asiakkaat hotellissa. Aamupala oli kattava ja kahvin juotuamme kiitimme omistajaa vieraanvaraisuudesta ja luovutimme huoneen avaimen. Päivän suunnitelmana oli lähteä kiertelemään saaren nähtävyyksiä.

Temple of Aphaia

Ensimmäisenä etappina oli yksi saaren kuuluisimmista nähtävyyksistä: Temple of Aphaia. Tämä argeologinen kohde oli kyllä näkemisen ja kiipeämisen arvoinen. Temppeli nimittäin sijaitsi mäenhuipulla, joten retkemme alkoi mukavalla reippailulla jyrkkää ylämäkeä. Huipulle päästyämme saimme ihailla kaunista näköalaa merelle ja ihmetellä muinaisia rakennustaitoja. Argeologisen alueen kierrettyämme odottelimme sen edessä olevalla bussipysäkillä bussia, mutta juuri silloin alueella tulvi iso turistiryhmä. Ryhmä saapui paikanpäälle kuudella isolla bussilla, joten saimme odotella heidän lähtöä, koska linjalla menevä bussi ei mahtunut tulemaan pysäkille. Odottelimme 45 minuuttia ja sen jälkeen pääsimme matkalle kohti satamaa.

Satamakaupunkia

Satamakaupunkiin päästyämme kiertelimme jonkin aikaa ympäriinsä, ostimme jäätelöt ja kävimme katsomassa Kolonan argeologista aluetta. Olimme huomanneet, että satama-alueen joka kulmalla oli vuokrataan autoja ja skoottereita kylttejä, joten poikaystäväni innostui ajatuksesta, että vuokraisimme jonkinlaisen kulkupelin ja lähtisimme kiertelemään tätä kaunista saarta. Päädyimme vuokraamaan mönkkärin neljäksi tuntiksi ja lähdimme kiertämään saarta ensin rannan myötäisesti. Merivesi välkehti kauniisti auringonpaisteessa ja pysähdyimme syömään hieman eväitä. Päätimme kokeilla maisemanvaihdosta ja lähdimme ajamaan ylös vuoristoille. Tiet ylöspäin kulkivat metsien läpi ja näköalat merelle olivat kauniit. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme Perdika nimisessä kaupungissa syömään ja nauttimaan auringonlaskusta. Ajelimme takaisin satamaan, mistä meidän lautta lähti takaisin kohti Ateenaa. Saarella käynti oli mukavaa vaihtelua Ateenan vilskeeseen nähden.

Round two

Toinen harjoitteluviikko alkoi maanantaina iltavuorolla. Vuorossa oli paljon opiskelijoita, joten jouduimme aluksi vain seuraamaan sivusta kun muut tekivät töitään. Opiskelijavastaava oli paikalla, mutta hän ohjasi kuutta muuta sairaanhoitajaopiskelijaa, joten hän ei kerinnyt ohjaamaan meitä tässä vuorossa. Olimme toisen sairaanhoitajan mukana ja pääsimme tekemään pari nesteseosta hänen kanssaan ja merkkaamaan potilaan vitaalit. Koululta meidän harjoittelusta vastaava opettaja Eleni tuli osastolle meitä tapamaan ja kyselemään kuulumisia. Kävimme hänen kanssaan läpi asettamiamme tavoitteita ja osastolla tekemiämme työvuoroja. Iltapäivä menikin yhden sairaanhoitajan mukana ollessa ja tehdessä asioista.

Tiistaina oli aika rauhallinen päivä. Päivän kohokohtana oli kun pääsimme näkemään, kun yhdelle potilaalle tehtiin toimenpide päänalueelle. Toimenpiteen suorittivat kaksi neurogirurgia, toinen heistä yritti selittää meille piirtäen mitä he aikoivat tehdä. Ymmärsimme selostuksesta sen, että tavoitteena oli ottaa aivonesteestä näyte ja samalla laittaa kyseiseen paikkaan lääkeainetta. Toimenpide suoritettiin osastolla, joten paikasta yritettiin tehdä mahdollisimman steriili. Potilaan osa päästä puhdistettiin steriilillä nesteellä, päälle laitettiin steriili reikäliina ja toimenpiteen tekijät olivat pukeutuneet steriileihin varusteihin. Näytteen saamisessa oli aluksi hankaluuksia, koska oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä, mutta lopulta he saivat sen.  

Keskiviikkona iltavuorossa meitä ei oikein kukaan ohjannut ja olimme pääosin vain kahdestaan. Seurasimme kun muut tekivät töitä ja otimme huviksemme itsellemme ylös potilaiden vitaaliarvot tunnin välein. Keskustelimme lääkärin kanssa potilaiden tilanteista ja saimme loppuillaksi tehtävän seurata yhden potilaan vitaaliarvoja. Huomasimme tarkkaillessamme arvoja, etteivät ne olleet kunnossa ja keskustelimme asiasta lääkäreiden ja hoitajien kanssa. He kertoivat, että tilanteelle ei tässä vaiheessa enää voinut tehdä paljoakaan, koska aivotoiminta oli kokonaan jo loppunut. Potilaan sydämen toiminta alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hetken päästä hän menehtyi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, emmekä kerenneet valmistautua siihen, joten tilanne tuntui epätodelliselta.Tapahtuneen vuoksi pääsimme lähtemään aikaisemmin kotiin. Ilta kului hyvin hitaasti, tunteet mylläsivät todella voimakkaasti ja kuuntelevat korvat tulivat todella tarpeeseen. Vaikka päivä oli ollut raskas, ei nukkumisesta tullut oikein mitään.

Torstaina iltavuoroon meno oli aika raskasta edellisen illan tapahtumien jälkeen. Keskustelimme heti aamusta tapahtuneesta lääkäreiden kanssa, eikä sen jälkeenkään tapahtuma tuntunut todelliselta. Muita asioita vuorosta ei oikein jäänyt mieleen.

Perjantai oli meillä vapaapäivä. Tarpeeseen tuli totaalinen aivojen nollaus. Päätimme kokeilla, olisiko shoppailemisesta terapiaksi. Aamulla lähdimme katselemaan Ateenan ostoskeskusta, joka sijaitsi Naeratziotissa metroaseman vieressä. Tämä ostoskeskus oli todella laaja, joten aamupäivä meni siellä hyvin pyöriessä. Iltapäivästä menimme trammilla rannalle, joka ei ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelimme. Jouduimme vähän aikaa etsimään parempaa rantaa, kunnes pääsisimme nauttimaan auringosta ja merestä. Lopulta seikkailtuamme jonkin aikaa, löysimme kivan rannan, jonne asettauduimme eväidemme kanssa. Merivesi oli vielä mukavan lämmintä. Loppuillan suunnittelimme asunnolla seuraavan päivän retkeä.

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin suunnitelmissa lähteä läheiseen kaupunkiin Nafplioon. Ensiksi suuntasimme metrolla Omoniaan, josta meidän piti löytää oikea bussipysäkki, joka veisi meidät linja-autoasemalle. Tämä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, vaikka kysyimmekin neuvoa täkäläisiltä, mutta kumpikin meistä ymmärsi annetun sijaintiohjeen eri tavoin. Pyörittyämme katuja edestakaisin ja melkein toivomme menettäneinä, löysimme ihme kyllä oikean pysäkin. Olimme silti jo melko varmoja, ettemme kerkeäisi siihen bussiin, joka lähtisi asemalta klo. 8:30 kohti määränpäätämme. Päätimme silti ajella asemalle, vaikka edes katsomaan valmiiksi mistä voimme ostaa matkaliput ja etsiä bussin lähtöpaikan. Saavuimme asemalle 25 minuuttia yli kahdeksan, joten päätimme kokeilla vielä onneamme ja kiidimme etsimään oikeaa lipunmyyntikojua. Ensimmäiseksi menimme tietysti väärään paikkaan, josta meidät sitten opastettiin oikealle reitille. Onneksemme Kreikassa vallitsee myöhästymisen kulttuuri, joten linja-auto ei ollut ajallaan ja me kerkesimme hyvin kyytiin. Matka kesti reilut kaksi ja puoli tuntia, joka meni aikalailla torkkuessa, aikainen herätys otti veronsa. Saapuessamme perille, kävimme ensimmäiseksi varaamassa paikat klo. 18:30 lähtevään bussiin, jolla pääsemme sitten takaisin Ateenaan. Meillä oli siis runsaasti aikaa kierrellä paikan kauniissa ympäristössä ja upeissa nähtävyyksissä.

Valitsimme ensimmäiseksi lähteä valloittamaan vuorenhuipulla sijaitsevaa Palamidin linnaketta, jonne oli vain muutamat 999 rappusta. Siitä ei yhdellä rykäisyllä selvitty, vaan hengähdytaukoja piti pitää useassa kohti matkaa ja samalla ihailimme kauaksi kantautuvaa näköalaa. Huipulle päästyämme nautimme hetken ajatuksesta "no more stairs" ja sen jälkeen lähdimme seikkailemaan linnan raunioiden uumeniin. Näköalat olivat huipulla päätä huimaavat ja pääsimme esimerkiksi kokemaan vankityrmän karut olosuhteet. Aikamme kierreltyämme ja kuvia napattuamme olimme valmiita kohtaamaan vanhan vihollisemme eli rappuset. Vedimme muutaman kerran syvään henkeä, ennenkuin lähdimme hilautumaan rappusia alas. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, koska pohkeemme eivät olleet samaa mieltä kanssamme, vaan huusivat hoosiannaa koko matkan. Päivän hyötyliikunnat täyttyivät kyllä tästä urakasta, koska lopulta jalkamme alkoivat vapista aina kun pelkästään näimme jossain rappusia. Kävimme istuskelemassa jonkin aikaa rannalla lepuuttamassa jalkojamme viileässä merivedessä. Päivän aikana pääsimme tunnelmoimaan ajassa taaksepäin tutustuessamme sotaaikaiseen historiaan sotamuseossa. Kävimme myös toisenlaisessa museossa, jossa oli muun muassa paljon erilaisia vanhanaikaisia esineitä, kuten ruukkuja. Loppuajan taapersimme kaduilla ihastellen värikkäitä rakennuksia ja kuvittelimme millaista täällä on mahtanut olla, kun Nafplio oli Kreikan pääkaupunki.

Sunnuntaipäivän varasimme pääosiin rantapäiväksi, koska jalkamme tarvitsivat lomaa eilisen raskaan työn jälkeen. Nautimme auringosta ja kävimme useaan otteeseen uimassa. Rannalla pyöri paljon sinnikkäitä hierontapalveluita tarjoavia henkilöitä. He saattoivat tulla jopa tökkimään sinua, jos esitit ettet kuullut heitä ja makasit olevinaan nukkuvinasi. Myöskin pyyhkeiden myyjät olivat parveutuneet paikalle esittelemään valikoimaansa. Neljän tunnin loikoilemisen jälkeen käväisimme asunnolla vaihtamassa vaatetta ja valmistautumassa syömään lähtöön. Kävimme nauttimassa paikalliset souvlakit yhdessä ravintolassa Gazissa ja jatkoimme iltaamme kävellen Monastirakilta Thissioon päin. Ihailimme ravintoloiden illallispöytiä, joiden valaistukseksi käytettiin kynttilöitä sekä kivasti valaistuja rakennuksia.         

Lopuksi vielä pari kuvaa nafpliosta:

Näkymiä portaita kiivetessä

Tuonne ylös myö kiivettiin

Ensimmäinen harjoitteluviikko

Kolmen kuukauden vaihdon aikana meillä on tarkoitus suorittaa kaksi harjoittelua täällä Kreikassa. Suoritamme ensimmäiseksi asiakaslähtöisen perhehoitotyön harjoittelun pediatrisessa Aglaia Kuriakou sairaalassa lasten teho-osastolla. Tarkoituksena on olla kyseisellä osastolla neljä viikkoa, ja pari päivää kävisimme vierailulla lasten onkologisella osastolla.

Ensimmäinen viikko alkoi minulla hieman huonosti, koska sairastuin viikonlopun aikana, enkä päässyt aloittamaan harjoittelua maanantaina. Tervehdyin taudistani niin, että pääsin ensimmäistä kertaa torstaina töihin. Roosa kävi sairaalalla jo tekemässä työpäiviä sillä välin kun sairastin
asunnolla.

Roosan mietteitä alku viikosta:

Ensimmäisenä päivänä minut otettiin hyvin vastaan ja minulle opastettiin mistä voin valita työvaatteet ja missä voin säilyttää tavarani. Osasto on kahdeksan paikkainen ja maanantaina siellä oli viisi potilasta. Aluksi kaikille tehtiin aamupesut vuoteeseen, pesuvatiin tehtiin pesuvesi, jonne laitettiin taitoksia. Pesuissa ei noudatettu aseptista työjärjestystä, eli puhtaimmasta likaisimpaan, vaan pestiin vähän sieltä täältä. Osastonlääkäri kertoi minulle kaikkien potilaiden taustat. Osalla oli aika rankkojakin diagnooseja, joista parantuminen oli hyvin epätodennäköistä. Kuulin ensimmäistä kertaa Pompen taudista ja pääsin myös näkemään kun lääkärit tekivät yhdelle potilaalle testin, jolla selvitettiin onko potilaalla aivotoimintaa. Minulle nimettiin siksi päiväksi ohjaaja, jonka kanssa hoidin kahta potilasta. Mittasimme heiltä vitaalit tunnin välein ja kirjasimme ne yhdessä potilaspapereihin. Ensimmäinen päivä oli kyllä aika rankka, koska potilaiden diagnoosit olivat aika pysäyttäviä ja vanhempien vieraillessa osastolla näki kuinka huolissaan he olivat lapsistaan.

Tiistaina menin iltavuoroon, siellä ei oikein ollut ketään, joka olisi minua ohjannut. Osastonlääkäri sanoi kertovansa minulle potilaista, kunhan palaa tauoltaan. Sillä välin seurasin muiden työntekijöiden tekemisiä, kuten esimerkiksi arteriakanyylin laittoa. Aluksi se ei meinannut mennä paikalleen, mutta muutaman yrityksen jälkeen se onnistui. Apuna suonen löytämiseen hyödynnettiin ultraäänilaitetta. Päivän aikana huomasin, että osastolla fysioterapeutit huolehtivat pääosin potilaiden hengitysteiden liman imemisestä. Tämä asia tuntui vähän hassulta, koska Suomessa fysioterapeutit harvemmin tekevät tällaisia toimenpiteitä. Katselin myös fysioterapeutin kanssa yhden potilaan röntgenkuvia, mutta valitettavasti hän ei oikein osannut englantia, mutta ymmärsimme lopulta toisiamme elekielen avulla. Lääkärin palatessa tauolta, keskustelimme potilaista ja ylipäätään osaston toiminnasta. Osastolla on yleensä aamuvuorossa neljä sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja ainakin kaksi tai kolme lääkäriä. Iltavuorossa on yleensä kolme sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja yksi lääkäri. Yövuorossa on kaksi sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri.  

Keskiviikkona olin aamuvuorossa yhden sairaanhoitajan kanssa. Tarkkailimme potilaamme vitaaleja ja kirjasimme ne papereihin. Pääsin myös osallistumaan nestehoitoon sekoittamalla potilaallemme nesteseoksen. Laskimme yhdessä ohjaajani kanssa, että kuinka paljon laitamme mitäkin nestettä. Loppupäivän seurasin osaston toimintaa ja osallistuin potilaiden hoitoon.     

Molempien mietteitä:

Torstaina iltavuoroon saavuttuamme tapasimme osaston opiskelijavastaavan ja hän perehdytti meidät osaston tapoihin ja käytäntöihin. Seurasimme hoitajien ja lääkäreiden työskentelyä, ja kyselimme paljon potilaiden sairauksista ja tilanteista. Osastolla ei tarvinnut olla pitkään kun alkoi heikottamaan ja syyksi nopeasti tajusi miten pysäyttävää oli nähdä pienet lapset kamppailemassa paranemisesta. Käsittelimme tätä asiaa yhdessä opiskelijavastaavan kanssa ja hän kehoitti meitä keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista keskenämme ja muiden hoitajien kanssa. Hoidollisista asioista kävimme hieman läpi monitoreiden tulkintaa ja vitaalielintoimintojen arvojen kirjaamista potilasasiakirjoihin, sekä pääsimme myös osallistumaan nestehoitoon.

Perjantaina aamuvuoroon saapuessamme osastolla oli vilskettä. Kukaan ei varsinaisesti ollut meistä vastuussa vuoron aikana, mutta aluksi osastonhoitaja otti meidät mukaansa ja avustimme häntä potilaan vuodepesussa. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja ihmettelimme kuinka monta eri ihmistä osastolle saapui, emme olleet varmoja ketkä olivat lääkäreitä ja ketkä hoitajia. Yksi lääkäreistä otti meidät mukaansa kuuntelemaan hygienia luentoa CVK-katetrin laitosta. Luento oli Kreikaksi ja hän parhaansa mukaan käänsi käsiteltävät asiat meille englanniksi. Luento käsitteli muun muassa sitä, miten paljon lisäkustannuksia CVK:sta aiheutuvat infektiot maksaa vuodessa. Vielä ennen kuin työvuoromme loppui keskustelimme mielenkiintoisesta aiheesta yhden osaston fysioterapeutin kanssa. Hän kertoi meille, että käsidesi kuivattaa ihoa enemmän kuin käsienpesu saippualla, ja siitä syystä on parempi pestä kädet kun desinfioida. Tämän käytännön olemme huomanneet osastolla. Yritimme tuoda esiin omaa näkemystä asiasta, mutta mielipiteet eivät yhtyneet heidän näkemyksensä kanssa.

Lauantaina meillä oli vapaapäivä. Vietimme vapaapäivää etsien Jumbo nimisestä kaupasta kaikkea tarpeellista, kuten tiskiharjaa. Olemme huomanneet, että tiskiharjan löytäminen täällä Ateenassa on hieman haasteellista. Monesta päivittäistavarakaupasta niitä ei löydy ollenkaan. Loppupäivän vaeltelimme ympäri kaupunkia siinä toivossa, että löytyisi jotain ostettavaa, mutta shoppailu reissun saaliina saimme tyytyä harjan löytymiseen. Sunnuntaina meillä oli työvuoro. Tarkoituksenamme oli olla opiskelijavastaavan kanssa vuorossa. Kuitenkin kesken vuoron hän katosi jonnekin päin sairaalaa ja kerkesimme nähdä häntä juuri ennen kuin pääsimme työvuorosta. Vuoron aikana keskustelimme lääkärien kanssa potilaiden ennusteista ja osaston fysioterapeutti piti meille oppitunnin hengityselimistöstä.

Ensimmäinen viikko kokonaisuudessaan oli hieman katkonainen. Sairastumiset ja rankat kokemukset uuvuttivat aika paljon, joten viikosta ei jäänyt paljoa muistiin.  

Orientaatioviikko

Meillä alkoi orientaatioviikko yhteistyökorkeakoulun kanssa aurinkoisissa merkeissä. Menimme yhdeksäksi Larissan metroasemalle, jossa meitä oli vastassa yksi tutor oppilaistamme. Odottelimme vielä muita hoitoalanopiskelijoita, jotka olivat myös Erasmus vaihto-ohjelman kautta tulleet Ateenaan. Nopean tutustumisen jälkeen lähdimme bussilla huristelemaan kohti koulua. Matka kesti ehkä 20-30 min, jonka jälkeen käppäilimme reippaina kohti koulua. Saavuttuamme perille alue oli täynnä rakennuksia, joissa oli monen erialojen opiskelijoita. Oikean rakennuksen etsimiseen meni jonkin aikaa, mutta kyllä se sieltä lopulta löytyi. Ensimmäisen päivän aiheena oli tutustua opiskelijoihin, opettajiin, koulualueeseen ja kreikkalaiseen koulutusjärjestelmään.

Tässä talossa sijaitsee hoitotaito luokat

Tiistain tunneilla kävimme läpi miksi me olimme hakeneet juuri Kreikkaan vaihtoon, vertailimme koulutusjärjestelmiämme ja muutenkin meidän erilaisia taustojamme.Kahvitauon jälkeen loppupäivän aiheenamme oli selvitellä harjoitteluihin liittyviä asioita esimerkiksi  paikat, viikot ja tunnimäärät. Näiden asioiden tiimoilla kului aika paljon aikaa, koska kaikki asiat eivät olleet ihan vielä selvinneet.


Keskiviikkona menimme kymmeneksi kaikki koulun kansainväliseen toimistoon, joka sijaitsi koulualueen lähettyvillä olevan rakennuksen toisessa kerroksessa. Meidän piti toimittaa sinne kopiot passista, eurooppalaisesta sairaanhoitokortista sekä opiskelijakortista. Kelläkään ei tietenkään ollut kopioita mistään otettu, joten menimme ensiksi kaikki rakennuksen alakerrassa olevaan kopiointi liikkeeseen. Kopiot käsiin saatuamme, kipitimme takaisin toiseen kerrokseen, jossa olikin jo jonottain ihmisiä samalla asialla kuin me. Siinä sitten kerkesimme hetkisen istuskella ja höpötellä toisten kanssa, ennekuin oli meidän vuoro. Päästyämme sisään toimistoon, täytimme lappusen ja teetätimme Esn-kortin itsellemme. Tämän jälkeen meidät ohjattiin hakemaan toisesta huoneesta itsellemme kreikkalaiset puhelinliittymät. Liittymä maksoi 5€/4kk ja siihen kuului tietty määrä puhetta, nettiä ja viestejä kuukaudessa, joten ei ollut kallis.
  
Tämän jälkeen menimme läheiseen kahvilaan odottelemaan toista turor oppilastamme, jonka kanssa olimme menossa katsomaan yhtä asuntoa. Asuntoesittely oli sovittu klo. 12 ja istuimme vielä puoli 12 aikaan kahvilassa odottaen ja odottaen, kunnes lopulta emme pystyneet pysymään paikallamme vaan lähdimme jo kävelemään metroasemaa päin. Tutor oppilaamme tulikin siinä kulman takana heti vastaan ja pahoitteli vähän myöhästymistään, mutta me olimme jo hermoromahduksen partaalla, kun kello oli jo niin paljon. Siihen hän vain tokaisi rennosti, että ei hätiä mitiä, se on täällä ihan normaalia, että kukaan ei ole paikalla sovittuna aikana, vaan vasta 30-60min sen jälkeen. Vaikka tiesimme ja olimme hyvin huomanneetkin tämän asian, niin ei se vain helpolla iskostu tähän tietokeskukseen, kun suomalainen järjenääni huutaa toiselta olkapäältä, että pitäisi aina olla ajoissa ja toisella puolella häpeä manaa, kun tulemme olemaan "niin" myöhässä paikalla. Asunnolle päästyämme, eivät vuokraisäntä ja -emäntä olleet onneksi moksiskaan, vaan esittelivät meille mielellään taloa. Asunto oli yllättävän iso ja hyvässä kunnossa, huoneet olivat tilavat ja keittiössäkin oli välineitä joka lähtöön. Lisäksi laaja parveke oli myös plussaa. Tykästyimme siihen heti, mutta päätimme silti mennä katsomaan myöhemmin sitä toista asuntoa. Kerroimme olevamme heihin yhteydessä vielä tänä iltana. Illasta menimme katsomaan tätä toista asuntoa, joka sijaitsi Peristerissä. Asunto oli myös ihan hieno ja asuinalueella oli paljon kauppoja ja kivoja kahviloita. Päätös oli vaikea, koska kummassakin asunnossa oli omat hyvät ja huonot puolensa, mutta päätimme silti lopulta, että muutamme siihen asuntoon, jota kävimme ensimmäiseksi katsomassa.

Torstaina menimme kymmeneksi koululle kuuntelemaan kreikkalaisen hoidon historiasta ja minkälaista se on tällä hetkellä. Tunti oli hyvin mielenkiintoinen ja  sai tajuamaan miten paljon vaikea taloustilanne vaikuttaa hoidon laatuun. Tunnin päätyttyä menimme tutustumaan Attikon  yliopistolliseensairaalaan, jonne menemme tekemään ikäosaamisen harjoittelun. Sairaala oli iso ja meillä menikin vähän aikaa ennenkuin löysimme minne meidän piti mennäkin. Meidät laitettiin odottamaan yhteen tunkkaiseen ryhmätilaan siksi aikaa, että osastonhoitaja vapautuu tehtävistään ja esittelisi meille sairaalaa. Aika kului ja kului, mutta ketään ei kuulunut. Välillä opettaja kävi katsomassa mikä oli tilanne ja selvisi, että osastonhoitaja oli yhdenäkin vain hävinnyt, eikä kukaan tiennyt minne. Odottelimme vielä jonkin aikaa, mutta sitten kun 45 minuuttia oli tullut täyteen, päätimme lähteä. Juuri sillä hetkellä osastonhoitaja palasi ja pahoitteli kovasti asiaa, johon liittyi kaikennäköistä. Kerkesimme esittäytyä ja käydä läpi monen aikaan meidän tulisi olla sairaalalla harjoittelun alkaessa. Tämän vähän hassun "esittelykierroksen" jälkeen lähdimme kotia kohti.

Auringonlasku

Perjantaina olimme sopineet näkevämme yhden opettajista Ambelokipi metroasemalla, josta otimme bussin kohti lastensairaalaa.Kierros sairaalalla oli kattava, kiersimme eri osastoja läpi ja saimme kuulla harjoittelupaikkamme. Tulemme tekemään neljän viikon harjoittelun lasten teho-osastolla ja myöskin pari päivää syöpälasten osastolla. Lastensairaalaa on tällä hetkellä remontissä ja siellä liikkuminen oli hieman sokkeloista, mutta remonttiin on kyllä panostettu ja sairaalasta näki, että sitä ollaan muuttamassa todella lapsiystävälliseen suuntaan. Seinillä oli paljon värikkäitä kuvia ja sairaala muutenkin on väritykseltään pirteä.Myös perhehoitotyömalliin oli panostettu, huoneissa oli järjestetty tilaa vanhemmille ja heidän yöpymiselleen. Kierroksen jälkeen opettaja vei meidät kahville ja keskustelimme lasten hoitotyöstä ja harjoitteluiden tavoitteista ja toimintatavoista. Loppu illasta kävimme hoitoalan erasmusopiskelijoiden kanssa ottamassa hieman aurinkoa rannalla ja rupattelemassa tulevista koitoksista



Viikonloppu meillä meni muuttaessa uuteen asuntoon. Olimme todella innoissamme siitä, että löysimme itsellemme ihanan asunnon ja sellaisen joka alkoi tuntua jo hieman kodinomaiselta. Iso ruoka kauppa sijaitsee ihan metroaseman vieressä, noin 500m päässä asunnoltamme. Viikonloppu kuluikin aikalailla järjesteltäessä tavaroita paikoilleen ja asettautuessa taloksi.