Töitä ja hieman lomailua

Ateena alkaa jo viilenemään tähän aikaan vuodesta, joten töihin lähtiessä aamulla saa kyllä pukeutua ihan reippaasti. Vaikka asteita on  kymmenen, kylmä viima rokottaa lämpötilaa aikalailla. Olemme saanet monet naurut aikaiseksi sillä, että olemme sanoneet olevamme kylmissämme, koska eihän suomalaisia voi kylmää ollenkaan. Meidän kylmänsietokyky on tainnut sitten unohua sinne Suomeen lapasten viereen.

Tällä viikolla harjoittelussa keskityimme enemmän lääkehoitoon. Osaston muut opiskelijat mittasivat verensokereita, lämpöä ja antoivat insuliinit ja me autoimme hoitajia lääkkeiden valmistuksessa ja jaossa. Olemme huomanneet huomattavia eroja lääkkeiden valmistuksessa Kreikan ja Suomen välillä, joten olemme välillä saaneet selitellä, miksi teemme jonkun asian niin kuin teemme. Ilmeisesti tapamme ovat hieman hitaampia :D

Alkuviikosta tutkimme potilaiden lääkelistoja ja tutustuimme lääkkeiden nimiin ja vaikuttaviin aineisiin. Osastolla potilaille menee todella paljon antibiootteja, joillekkin neljää erilaista samanaikaisesti. Monen potilaan lääkelista on aika samanlainen, joten lääkkeet tulivat aika nopeasti tutuiksi. Lähinnä antibioottien lisäksi mahansuoja-, kipu- ja nesteenpoistolääkitystä. Pääsimme myös useampaan otteeseen kanyloimaan. Tämä on ollut ihan haasteellista vanhempien potilaiden kohdalla. Suonet ovat todella hauraita ja suoria suonia on todella vaikea löytää. Suonien löytämistä vaikeuttaa myös se, että Kreikkalaisilla on tummempi iho, joka peittää suonet paremmin. Harjoittelu on ollut kyllä hyvästä ja onnistumisiakin on tullut. Parina päivänä osastollamme oli pari paikallista ensimmäisen vuoden opiskelijaa, jotka seurasivat innokkaina mitä me muut teimme. He eivät käsittääksemme olleet suorittaneet vielä yhtään harjoittelua ja tämäkin sairaalassa käyminen oli vain tututumista varten. He eivät valitettavasti osanneet oikein puhua englantia, joten keskustelu jäi aika vähäiseksi.

Loppuviikosta valmistimme lääkelistan mukaisesti lääkkeitä. Torstaipäivänä saimme tehdä erityisen paljon lääkejakoa. Koko päivä meni aikalailla lääkkeiden valmistuksessa ja niiden annossa. Erikoisen päivän torstaista myös teki se, että vähän yllättäin meille, osastolla menehtyi kolme potilasta. Nämä kuolemat eivät tulleet työntekijöille yllätyksenä, koska kaikki potilaat olivat terminaalivaiheen syöpäpotilaita. Olimme niin syventyneet lääkkeiden kanssa puuhaamiseen, ettemme huomanneet mitä menehtyneille potilaille tehtiin ja minne heidät osastolta vietiin.  

Osastonhoitajan kanssa tällä viikolla keskustelimme elvytysryhmän toimimisesta heidän sairaalassa, ja millainen systeemi meillä on Suomessa. Järjestelyt ovat aikalailla samanlaiset mitä meilläkin on. Keskustelimme myös antibiooteille resistenteistä bakteereista ja siitä miten yleisiä ne ovat Kreikassa. Hoitaja kertoi niiden olevan todella yleisiä ja arvioikin sairaalassa olevista potilaista 2/3 olevan jonkun sortin resistenssi bakteeritartunta. Hän myös kertoi, että yksi suurin syy bakteerien leviämiselle on se, ettei heillä ole resursseja kohortoida potilaita, jotka kantavat näitä bakteereja. Potilaita ei saada eristettyä tila- ja hoitajapulan vuoksi. Myös osittain puutteellinen aseptiikkaa edistää bakteerien leviämistä.

Kreikassa olon aikana emme ole hirveästi kerenneet matkustamaan harjoitteluiden vuoksi. Tällä viikonlopulla meille kuitenkin kävi tuuri, koska pystyimme varaamaan reissun Pohjois-Kreikkaan. Tämä matka oli ESN yhteisön järjestämä, ja meidän tarkoituksena oli matkustaa bussilla kolmeen eri kaupunkiin Pohjois- Kreikassa.

Näkymiä bussista

Matkamme alkoi perjantaina Syntagman metroaseman lähettyviltä kello kuusi aamulla. Keräännyimme aseman ulkopuolelle odottelemaan muita matkaan lähteviä vaihto-oppilaita. Pääsimme lähtemään bussilla matkaan noin seitsemän maissa, jonka jälkeen meitä odotti noin kuusi tuntia kestävä ajelu. Ensimmäisenä etappina meillä oli kylä nimeltä Metsovo. Matkan varrella pääsimme ihastelemaan todella kauniita vuorimaisemia, kun kiipesimme isolla bussilla pieniä serpentiiniteitä ylöspäin. Vuortenhuiput loistivat valkoisena ja teiden varrellakin näkyi lunta. Jollakin tavalla tuntui vihdoinkin, että joulu on tulossa.

Silta jonka alle oli laiteltu viinipulloja

Pysähdyimme matkan varrella parisen kertaa, kunnes vihdoinkin saavuimme kauniiseen kaupunkiin vuorenrinteellä. Ohjelmaan kuului viinitilalla vierailu ja kävelimmekin kaupungin halki ihastellen kauniita kivirakennuksia, kunnes saavuimme tilalle. Viinitila ei ollut kauhean suuri, ja meidän ryhmän ison koon vuoksi tilalla vierailu oli hieman ahdasta. Kävimme tutustumassa heidän viinikellareihin ja saimme kuulla paljon viinitilan historiasta. Emme viipyneet siellä kauaa, koska suurella osalla matkalaisista alkoi tulla nälkä. Kreikkalaiset opiskelijat olivat varanneet meille kaikille ruokailupaikan kylän keskustasta, jossa söimme perinteikästä Kreikkalaista ruokaa. Alkupalana kreikkalaista salaattia, pääruokana erilaisia lihoja ja ruokajuomaksi viiniä.  Ruokailun aikana tutuistuimme uusiin tuttavuuksiin ja keskustelimme maistamme ja niiden kulttuureista. Moni opiskelija yllättyi meidän kertomuksista ja kauhistelivat faktaa, että Suomessa voi talvella pakkasasteet käydä yli kolmessakymmenessä.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme bussiin, josta matkasimme Ioanninan kaupunkiin, jossa aioimme yöpyä seuraavat kaksi yötä. Matkaan meni noin tunti aikaa ja saavuttuamme kaupunkiin majoituimme hotellille omiin huoneisiimme ja lepäilimme hiukan aikaa. Pieni lepohetki tuli tarpeeseen bussissa istumisen jälkeen. Seuraavana vuorossa oli wine and dine. Menimme isolla porukalla istumaan iltaa paikalliseen tavernaa, jossa nautimme pientäpurtavaa ja maistelimme  Kreikkalaista valkoviiniä. Ilta meni mukavasti keskustellessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Osa vaihto-oppilaista jatkoivat iltaa yökerhoon, mutta päätimme palata hotelille latailemaan akkuja, jotta jaksaisimme seikkailla lauantaina kaupungilla.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kahdeksaksi aamupalalle. Tarjolla oli tyypillinen Kreikkalainen aamiainen, johon kuului esimerkiksiksi Kreikkalaista jugurttia ja paljon erilaisia marmelaadeja. Syönnin jälkeen menimme valmistautumaan seuraaviin matkakohteisiin, johon kuului tippukiviluola, kierros Ioanninan kaupungissa sekä retki läheiselle saarelle. Varauduimme lämpimästi, koska paikallinen lämpötila näytti +6 astetta. Lähdimme matkaan 11 maissa, körryttelimme bussilla suurimman osan matkaa, jonka jälkeen vaihdoimme paikalliseen "pikajunaan" eli kaupunkijunaan. Junassa oli tiivis tunnelma, koska se ei ollut ihan suunniteltu 70 hengelle, mutta matka sujui mukavasti töyssyisestä tiestä huolimatta. Juna puksutti meidät luolan suuaukolle ja siitä sukelsimme luolan uumeniin oppaan johdattamana. Luola osoittautuikin todella isoksi ja tippukivet olivat uskomattoman hienoja. Välillä kuljimme hyvinkin kapeita käytäviä ja laskeuduimme yhä vain syvemmälle luolan sisuksiin. Opas näytti meille luolaan luonnollisesti syntyneitä tippukivimuodostelmia. Esimerkiksi jotkut muodostelmat näyttivät ristiltä, kirkon uruilta ja joulukuuselta. Lisäksi näimme luolan vanhimman tippukivimuodostelman, jonka arvioidaan olevan ainakin 2 miljoonaa vuotta vanha. Harmiksemme luolan erikoisista luomuksista ei saanut ottaa kuvia, joten emme voi oikein sanoin kuvata miten hienoja tippukivet oikeasti olivat, joten jokaisen täytyy mennä kokemaan ja katsomaan niitä itse. Palattuamme takaisin maanpinnalle, pidimme pienen lepohetken ja ihastelimme maisemia. Aurinko paistoi lämpimästi ja päivä oli kauniin syksyinen.

Luolan sisäänkäynniltä

Luolan uloskäynnin luota

Kuvaa järveltä

Tällä kertaa kävelimme takaisin bussille ja matkasimme takaisin Ioanninan kaupungin keskustaan. Hyppäsimme bussista ja lähdimme kiertämään kaupunkia jalan. Kuulimme läheiseltä torilta musiikkia ja päätimme mennä katsomaan mitä siellä tapahtui. Näimme lasten tanssivan joulumusiikkien tahdissa ja jäimme katselemaan sitä hetkisen aikaa, ennenkuin jatkoimme matkaa järvelle. Näkymä järvelle oli todella kaunis ja saimmekin sen ikuistettua kuvaksi. Seilasimme veneellä läheiselle saarelle ja menimme aluksi tutustumaan luostarialueeseen. Luostarin kirkko oli erikoinen siinä mielessä, että siihen aikaan kun se oli rakennettu, kristityt eivät halunneet, että kristinuskoon liitetään mitään antiikin Kreikan aikaisia uskomuksia tai henkilöitä. Luostarin perustanut henkilö halusi kunnioittaa antiikin kreikan aikaisia tiedemiehiä ja heidän näkemyksiä maalauttamalla heistä kuvan kirkon eteiseen. Syy siihen miksi maalaus ei ole varsinaisen kirkon puolella johtuu siitä, että siihen aikaan vai kristityt saivat mennä kirkkoon sisälle, joten maalaus ei- kristityistä ei voinut sijaita kirkon puolella. 

Sää oli muuttunut hiljattain uhkaavan tumman pilviseksi ja kohta alkoikin sataa ihan reippaasti. Lähdimme saarelta takaisin keskustaan etsimään hyvää ruokapaikkaa, koska nälkä kurni jo jokaisen vatsassa. Pysähdyimme syömään paikalliset pita souvlakit ja niitä odotellessa söimme alkupalaksi tzatzikilla kuorrutettua leipää. Maittavan ruoan jälkeen lähdimme hotellillemme ruokalevolle ja valmistautumaan yhteistä illanviettoa varten. Esn oli etsinyt meille hyvän paikan missä tanssimme kreikkalaisen- ja rockmusiikin tahdissa.

Sunnuntaiaamuna heräsimme taas aikaisin aamupalalle ja kävimme luovuttamassa huoneemme aivaimen. Lähtö oli kymmenen maissa ja suuntamme oli kohti viimeistä kylää nimeltä Zagorohoria. Ioanninasta matkaa kylään oli noin tunnin verran ja tie sinne oli mutkikas ja kapea. Maisemat olivat entistä upeammat ja henkeäsalpaavat. Bussin ikkunasta katsottuna Zagorohoria oli kaunis pieni kylä, jossa kaikki talot olivat rakennettu vuorenrinteelle samanlaisesta harmahtavasta kivestä ja ikkunan karmit olivat maalattu Kreikkalaisen siniseksi. Ilma oli raikas ja sää oli hyvä pienelle vaellusretkelle kylässä. Ensimmäiseksi lähdimme isolla porukalla kävelemään kylän Ayia Paraskevi nimistä luostaria kohti. Tämä kylä on tunnettu luostarista, joka sijaitsee upeissa maisemissa: vuorien välissä suojassa ja kaunis näkymä laaksoon. Luostarin pappi kertoili meille luostarin synnystä ja sen pyhimyksestä. Luostari oli ollut ottomaanien hyökätessä Kreikkaan kyläläisten turvapaikka. Luostarista lähti kapeapolku vuorenrinnettä pitkin, josta naiset ja lapset pakenivat suojaan vuorien luoliin, miesten jäädessä suojelemaan kylää hyökkääjiltä.

Seuraavana etappinna oli luonnollisesti tämän polun tarkastaminen. Esn- henkilöt varoittelivat meitä polun kapeudesta ja vaarallisuudesta ja kertoivat että jos jatkamme tästä matkaa, teemme sen omalla vastuulla ja polku pitää mennä loppuun asti. Polku kulki siis vuorenseinämää pitkin ja siitä oli iso pudotus alas laaksoon. Polku ei ollut niin kapea kuin meitä varoitettiin, joten lähdimme seikkailemaan polkua pitkin. Tämä kokemus oli kyllä mieleenpainuva ja näkymä todellakin katsomisen arvoinen.

Polun jälkeen vaelsimme takaisin kylälle etsimään ruokailupaikkaan ja söimme pienessä idyylisessä ravintolassa mahamme täyteen, jonka jälkeen palasimme bussille. Tästä meillä oli edessä seitsämän tunnin paluu matka Ateenaan. Matkan aikana yritimme saada unta, mutta siitä ei tullut oikein mitään, joten käytimme ajan hyödyksi ja opetimme kreikkalaiselle pojalla Suomea. Tämä osottautui hyvin hupaisaksi ja saimme monet naurut yhdessä aikaiseksi. Saavuimme yhdentoista aikaan Ateenaan Syntagmalla, josta väsyneenä hyppäsimme metroon ja pääsimme viimein takaisin asunnolle. Matkasta uupuneina romahdimme suoraan sänkyyn tietäen herätyksen soivan iloisesti kello kuusi seuraavana aamuna. Tiedossa oli siis mielenkiintoinen päivä töissä.  Lopussa vielä kuvia polulta