sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Neljättä viikkoa viedään

Harjoittelumme alkaa olla jo loppusuoralla, koska viimeinen kokonainen harjoitteluviikkomme alkaa nyt. Säät ovat viilentyneet huomattavasti, mutta välillä aurinko lämmittää mukavasti ja saamme nauttia vielä muutamista lämpimistä päivistä.

Maanantai iltavuoro oli kiireinen. Paikalla oli monta uutta potilasta, yhteensä neljä. Tutustuimme ensimmäiseksi jokaisen taustoihin ja joidenkin potilaiden tila oli aika kriittinen. Yksi potilas piti saada intuboitua nopeasti. Ensimmäisellä kerralla intubaatioputki meni väärään paikkaan eli vatsaan, mutta onneksi toisella kerralla putki oli oikeassa paikassa ja hänet saatiin kytkettyä ventilaattoriin. Koko päivän riitti hyvin tekemistä ja päivä kului nopsaan.

Tiistai aamuvuoro oli toimintaa täynnä, koska oli hyvin erilaisia potilaita ja vuoron aikana tapahtui kaikenlaista.Yön aikana oli tullut jälleen yksi potilas lisää ja lisäksi kuulimme, että yhtä potilasta oli jouduttu yönaikana elvyttämään defibrillaattorilla. Kaksi potilasta siirrettiin toiselle osastolle ja yhdelle potilaalle tehtiin paljon erilaisia kuvantamistutkimuksia. Vaikka päivä oli kiireinen ja ohjaajamme ei kerinnyt paljoa ohjamaan, näimme paljon kaikenlaista uutta ja päivä oli tästä syystä oikei mielenkiintoinen.

Keskiviikkona aamuvuorossa pidimme seuraa yhdelle suloiselle pienelle potilaalle. Hänellä oli välillä vähän känkkäränkkä kohtauksia ja silloin esimerkiksi saturaatiomittari lähti helposti jalasta. Tämän seurauksena monitori piipitti vähän väliä ja antureita sai olla asettamassa paikalleen useaan kertaan. Vuoron aikana menehtyi myös yksi hyvin pieni vauva.Tapahtuma oli sekä surullinen että järkyttävä, koska potilaan menehtyminen tapahtui meille jälleen yllätyksenä. Potilaan läheisen surun näkeminen oli sydäntäsärkevää. Olisimme saaneet osallistua vainajanlaittoon, mutta päädyimme kuitenkin vain seuraamaan sivusta. Ensiksi potilas pestiin huolellisesti ja hänelle laitettiin vaippa. Potilaalle laitettiin esimerkiksi suuhun ja sieraimiin vanutupot ja hänen kädet ja jalat sidottiin harsositeellä. Toiseen käteen laitettiin tunnisteranneke, jonka jälkeen potilas käärittiin lakanaan ja hänet kuljetettiin ruumishuoneeseen, joka sijaitsi viereisessä sairaalassa. Iltapäivällä olimme avustamassa, kun kahta potilasta valmisteltiin toiselle osastolle siirtymistä varten.

Torstai iltana järjestimme Saaralle yllätys ennakkosynttärit. Kävimme ostamassa paljon värikkäitä syntymäpäivähilpetööriä ja koristelimme niillä asuntomme. Kipaisin hakemassa hänelle myös leipomosta Oreojuustokakun kruunaamaan juhlapöydän. Yllätys onnistui ja oli mieluinen kaikin puolin.

Lycabettus












Loppuviikko menikin äkkiä, koska perjantai oli virallinen vapaapäivä ns. "bank holiday", jolloinka kaikki kaupat ja koulut olivat suljettuina. Perjantaina saapui tupaamme muutama turisti lisää ja viikonloppu menikin ostoksia tehdessä sekä nähtävyyksiä kierrellessä. Sunnuntaina kiipesimme Lycabettuksen kukkulalle, matka oli vaihteeksi taas tasaista ylämäkeä, joten jalkatreeni oli taattu. Kukkulan päältä oli suurenmoiset näkymät koko kaupungin ylle. Fiilisteltyämme maisemia tarpeeksi, lähdimme valumaan takaisin kinttupolkuja pitkin. Matkalla törmäsimme kahteen kilpikonnaan, jotka olivat selvästikin matkalla huipulle hitaasti mutta varmasti.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti