Ensimmäinen harjoitteluviikko

Kolmen kuukauden vaihdon aikana meillä on tarkoitus suorittaa kaksi harjoittelua täällä Kreikassa. Suoritamme ensimmäiseksi asiakaslähtöisen perhehoitotyön harjoittelun pediatrisessa Aglaia Kuriakou sairaalassa lasten teho-osastolla. Tarkoituksena on olla kyseisellä osastolla neljä viikkoa, ja pari päivää kävisimme vierailulla lasten onkologisella osastolla.

Ensimmäinen viikko alkoi minulla hieman huonosti, koska sairastuin viikonlopun aikana, enkä päässyt aloittamaan harjoittelua maanantaina. Tervehdyin taudistani niin, että pääsin ensimmäistä kertaa torstaina töihin. Roosa kävi sairaalalla jo tekemässä työpäiviä sillä välin kun sairastin
asunnolla.

Roosan mietteitä alku viikosta:

Ensimmäisenä päivänä minut otettiin hyvin vastaan ja minulle opastettiin mistä voin valita työvaatteet ja missä voin säilyttää tavarani. Osasto on kahdeksan paikkainen ja maanantaina siellä oli viisi potilasta. Aluksi kaikille tehtiin aamupesut vuoteeseen, pesuvatiin tehtiin pesuvesi, jonne laitettiin taitoksia. Pesuissa ei noudatettu aseptista työjärjestystä, eli puhtaimmasta likaisimpaan, vaan pestiin vähän sieltä täältä. Osastonlääkäri kertoi minulle kaikkien potilaiden taustat. Osalla oli aika rankkojakin diagnooseja, joista parantuminen oli hyvin epätodennäköistä. Kuulin ensimmäistä kertaa Pompen taudista ja pääsin myös näkemään kun lääkärit tekivät yhdelle potilaalle testin, jolla selvitettiin onko potilaalla aivotoimintaa. Minulle nimettiin siksi päiväksi ohjaaja, jonka kanssa hoidin kahta potilasta. Mittasimme heiltä vitaalit tunnin välein ja kirjasimme ne yhdessä potilaspapereihin. Ensimmäinen päivä oli kyllä aika rankka, koska potilaiden diagnoosit olivat aika pysäyttäviä ja vanhempien vieraillessa osastolla näki kuinka huolissaan he olivat lapsistaan.

Tiistaina menin iltavuoroon, siellä ei oikein ollut ketään, joka olisi minua ohjannut. Osastonlääkäri sanoi kertovansa minulle potilaista, kunhan palaa tauoltaan. Sillä välin seurasin muiden työntekijöiden tekemisiä, kuten esimerkiksi arteriakanyylin laittoa. Aluksi se ei meinannut mennä paikalleen, mutta muutaman yrityksen jälkeen se onnistui. Apuna suonen löytämiseen hyödynnettiin ultraäänilaitetta. Päivän aikana huomasin, että osastolla fysioterapeutit huolehtivat pääosin potilaiden hengitysteiden liman imemisestä. Tämä asia tuntui vähän hassulta, koska Suomessa fysioterapeutit harvemmin tekevät tällaisia toimenpiteitä. Katselin myös fysioterapeutin kanssa yhden potilaan röntgenkuvia, mutta valitettavasti hän ei oikein osannut englantia, mutta ymmärsimme lopulta toisiamme elekielen avulla. Lääkärin palatessa tauolta, keskustelimme potilaista ja ylipäätään osaston toiminnasta. Osastolla on yleensä aamuvuorossa neljä sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja ainakin kaksi tai kolme lääkäriä. Iltavuorossa on yleensä kolme sairaanhoitajaa, yksi fysioterapeutti ja yksi lääkäri. Yövuorossa on kaksi sairaanhoitajaa ja yksi lääkäri.  

Keskiviikkona olin aamuvuorossa yhden sairaanhoitajan kanssa. Tarkkailimme potilaamme vitaaleja ja kirjasimme ne papereihin. Pääsin myös osallistumaan nestehoitoon sekoittamalla potilaallemme nesteseoksen. Laskimme yhdessä ohjaajani kanssa, että kuinka paljon laitamme mitäkin nestettä. Loppupäivän seurasin osaston toimintaa ja osallistuin potilaiden hoitoon.     

Molempien mietteitä:

Torstaina iltavuoroon saavuttuamme tapasimme osaston opiskelijavastaavan ja hän perehdytti meidät osaston tapoihin ja käytäntöihin. Seurasimme hoitajien ja lääkäreiden työskentelyä, ja kyselimme paljon potilaiden sairauksista ja tilanteista. Osastolla ei tarvinnut olla pitkään kun alkoi heikottamaan ja syyksi nopeasti tajusi miten pysäyttävää oli nähdä pienet lapset kamppailemassa paranemisesta. Käsittelimme tätä asiaa yhdessä opiskelijavastaavan kanssa ja hän kehoitti meitä keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista keskenämme ja muiden hoitajien kanssa. Hoidollisista asioista kävimme hieman läpi monitoreiden tulkintaa ja vitaalielintoimintojen arvojen kirjaamista potilasasiakirjoihin, sekä pääsimme myös osallistumaan nestehoitoon.

Perjantaina aamuvuoroon saapuessamme osastolla oli vilskettä. Kukaan ei varsinaisesti ollut meistä vastuussa vuoron aikana, mutta aluksi osastonhoitaja otti meidät mukaansa ja avustimme häntä potilaan vuodepesussa. Seurasimme hoitajien työskentelyä ja ihmettelimme kuinka monta eri ihmistä osastolle saapui, emme olleet varmoja ketkä olivat lääkäreitä ja ketkä hoitajia. Yksi lääkäreistä otti meidät mukaansa kuuntelemaan hygienia luentoa CVK-katetrin laitosta. Luento oli Kreikaksi ja hän parhaansa mukaan käänsi käsiteltävät asiat meille englanniksi. Luento käsitteli muun muassa sitä, miten paljon lisäkustannuksia CVK:sta aiheutuvat infektiot maksaa vuodessa. Vielä ennen kuin työvuoromme loppui keskustelimme mielenkiintoisesta aiheesta yhden osaston fysioterapeutin kanssa. Hän kertoi meille, että käsidesi kuivattaa ihoa enemmän kuin käsienpesu saippualla, ja siitä syystä on parempi pestä kädet kun desinfioida. Tämän käytännön olemme huomanneet osastolla. Yritimme tuoda esiin omaa näkemystä asiasta, mutta mielipiteet eivät yhtyneet heidän näkemyksensä kanssa.

Lauantaina meillä oli vapaapäivä. Vietimme vapaapäivää etsien Jumbo nimisestä kaupasta kaikkea tarpeellista, kuten tiskiharjaa. Olemme huomanneet, että tiskiharjan löytäminen täällä Ateenassa on hieman haasteellista. Monesta päivittäistavarakaupasta niitä ei löydy ollenkaan. Loppupäivän vaeltelimme ympäri kaupunkia siinä toivossa, että löytyisi jotain ostettavaa, mutta shoppailu reissun saaliina saimme tyytyä harjan löytymiseen. Sunnuntaina meillä oli työvuoro. Tarkoituksenamme oli olla opiskelijavastaavan kanssa vuorossa. Kuitenkin kesken vuoron hän katosi jonnekin päin sairaalaa ja kerkesimme nähdä häntä juuri ennen kuin pääsimme työvuorosta. Vuoron aikana keskustelimme lääkärien kanssa potilaiden ennusteista ja osaston fysioterapeutti piti meille oppitunnin hengityselimistöstä.

Ensimmäinen viikko kokonaisuudessaan oli hieman katkonainen. Sairastumiset ja rankat kokemukset uuvuttivat aika paljon, joten viikosta ei jäänyt paljoa muistiin.