Orientaatioviikko

Meillä alkoi orientaatioviikko yhteistyökorkeakoulun kanssa aurinkoisissa merkeissä. Menimme yhdeksäksi Larissan metroasemalle, jossa meitä oli vastassa yksi tutor oppilaistamme. Odottelimme vielä muita hoitoalanopiskelijoita, jotka olivat myös Erasmus vaihto-ohjelman kautta tulleet Ateenaan. Nopean tutustumisen jälkeen lähdimme bussilla huristelemaan kohti koulua. Matka kesti ehkä 20-30 min, jonka jälkeen käppäilimme reippaina kohti koulua. Saavuttuamme perille alue oli täynnä rakennuksia, joissa oli monen erialojen opiskelijoita. Oikean rakennuksen etsimiseen meni jonkin aikaa, mutta kyllä se sieltä lopulta löytyi. Ensimmäisen päivän aiheena oli tutustua opiskelijoihin, opettajiin, koulualueeseen ja kreikkalaiseen koulutusjärjestelmään.

Tässä talossa sijaitsee hoitotaito luokat

Tiistain tunneilla kävimme läpi miksi me olimme hakeneet juuri Kreikkaan vaihtoon, vertailimme koulutusjärjestelmiämme ja muutenkin meidän erilaisia taustojamme.Kahvitauon jälkeen loppupäivän aiheenamme oli selvitellä harjoitteluihin liittyviä asioita esimerkiksi  paikat, viikot ja tunnimäärät. Näiden asioiden tiimoilla kului aika paljon aikaa, koska kaikki asiat eivät olleet ihan vielä selvinneet.


Keskiviikkona menimme kymmeneksi kaikki koulun kansainväliseen toimistoon, joka sijaitsi koulualueen lähettyvillä olevan rakennuksen toisessa kerroksessa. Meidän piti toimittaa sinne kopiot passista, eurooppalaisesta sairaanhoitokortista sekä opiskelijakortista. Kelläkään ei tietenkään ollut kopioita mistään otettu, joten menimme ensiksi kaikki rakennuksen alakerrassa olevaan kopiointi liikkeeseen. Kopiot käsiin saatuamme, kipitimme takaisin toiseen kerrokseen, jossa olikin jo jonottain ihmisiä samalla asialla kuin me. Siinä sitten kerkesimme hetkisen istuskella ja höpötellä toisten kanssa, ennekuin oli meidän vuoro. Päästyämme sisään toimistoon, täytimme lappusen ja teetätimme Esn-kortin itsellemme. Tämän jälkeen meidät ohjattiin hakemaan toisesta huoneesta itsellemme kreikkalaiset puhelinliittymät. Liittymä maksoi 5€/4kk ja siihen kuului tietty määrä puhetta, nettiä ja viestejä kuukaudessa, joten ei ollut kallis.
  
Tämän jälkeen menimme läheiseen kahvilaan odottelemaan toista turor oppilastamme, jonka kanssa olimme menossa katsomaan yhtä asuntoa. Asuntoesittely oli sovittu klo. 12 ja istuimme vielä puoli 12 aikaan kahvilassa odottaen ja odottaen, kunnes lopulta emme pystyneet pysymään paikallamme vaan lähdimme jo kävelemään metroasemaa päin. Tutor oppilaamme tulikin siinä kulman takana heti vastaan ja pahoitteli vähän myöhästymistään, mutta me olimme jo hermoromahduksen partaalla, kun kello oli jo niin paljon. Siihen hän vain tokaisi rennosti, että ei hätiä mitiä, se on täällä ihan normaalia, että kukaan ei ole paikalla sovittuna aikana, vaan vasta 30-60min sen jälkeen. Vaikka tiesimme ja olimme hyvin huomanneetkin tämän asian, niin ei se vain helpolla iskostu tähän tietokeskukseen, kun suomalainen järjenääni huutaa toiselta olkapäältä, että pitäisi aina olla ajoissa ja toisella puolella häpeä manaa, kun tulemme olemaan "niin" myöhässä paikalla. Asunnolle päästyämme, eivät vuokraisäntä ja -emäntä olleet onneksi moksiskaan, vaan esittelivät meille mielellään taloa. Asunto oli yllättävän iso ja hyvässä kunnossa, huoneet olivat tilavat ja keittiössäkin oli välineitä joka lähtöön. Lisäksi laaja parveke oli myös plussaa. Tykästyimme siihen heti, mutta päätimme silti mennä katsomaan myöhemmin sitä toista asuntoa. Kerroimme olevamme heihin yhteydessä vielä tänä iltana. Illasta menimme katsomaan tätä toista asuntoa, joka sijaitsi Peristerissä. Asunto oli myös ihan hieno ja asuinalueella oli paljon kauppoja ja kivoja kahviloita. Päätös oli vaikea, koska kummassakin asunnossa oli omat hyvät ja huonot puolensa, mutta päätimme silti lopulta, että muutamme siihen asuntoon, jota kävimme ensimmäiseksi katsomassa.

Torstaina menimme kymmeneksi koululle kuuntelemaan kreikkalaisen hoidon historiasta ja minkälaista se on tällä hetkellä. Tunti oli hyvin mielenkiintoinen ja  sai tajuamaan miten paljon vaikea taloustilanne vaikuttaa hoidon laatuun. Tunnin päätyttyä menimme tutustumaan Attikon  yliopistolliseensairaalaan, jonne menemme tekemään ikäosaamisen harjoittelun. Sairaala oli iso ja meillä menikin vähän aikaa ennenkuin löysimme minne meidän piti mennäkin. Meidät laitettiin odottamaan yhteen tunkkaiseen ryhmätilaan siksi aikaa, että osastonhoitaja vapautuu tehtävistään ja esittelisi meille sairaalaa. Aika kului ja kului, mutta ketään ei kuulunut. Välillä opettaja kävi katsomassa mikä oli tilanne ja selvisi, että osastonhoitaja oli yhdenäkin vain hävinnyt, eikä kukaan tiennyt minne. Odottelimme vielä jonkin aikaa, mutta sitten kun 45 minuuttia oli tullut täyteen, päätimme lähteä. Juuri sillä hetkellä osastonhoitaja palasi ja pahoitteli kovasti asiaa, johon liittyi kaikennäköistä. Kerkesimme esittäytyä ja käydä läpi monen aikaan meidän tulisi olla sairaalalla harjoittelun alkaessa. Tämän vähän hassun "esittelykierroksen" jälkeen lähdimme kotia kohti.

Auringonlasku

Perjantaina olimme sopineet näkevämme yhden opettajista Ambelokipi metroasemalla, josta otimme bussin kohti lastensairaalaa.Kierros sairaalalla oli kattava, kiersimme eri osastoja läpi ja saimme kuulla harjoittelupaikkamme. Tulemme tekemään neljän viikon harjoittelun lasten teho-osastolla ja myöskin pari päivää syöpälasten osastolla. Lastensairaalaa on tällä hetkellä remontissä ja siellä liikkuminen oli hieman sokkeloista, mutta remonttiin on kyllä panostettu ja sairaalasta näki, että sitä ollaan muuttamassa todella lapsiystävälliseen suuntaan. Seinillä oli paljon värikkäitä kuvia ja sairaala muutenkin on väritykseltään pirteä.Myös perhehoitotyömalliin oli panostettu, huoneissa oli järjestetty tilaa vanhemmille ja heidän yöpymiselleen. Kierroksen jälkeen opettaja vei meidät kahville ja keskustelimme lasten hoitotyöstä ja harjoitteluiden tavoitteista ja toimintatavoista. Loppu illasta kävimme hoitoalan erasmusopiskelijoiden kanssa ottamassa hieman aurinkoa rannalla ja rupattelemassa tulevista koitoksista



Viikonloppu meillä meni muuttaessa uuteen asuntoon. Olimme todella innoissamme siitä, että löysimme itsellemme ihanan asunnon ja sellaisen joka alkoi tuntua jo hieman kodinomaiselta. Iso ruoka kauppa sijaitsee ihan metroaseman vieressä, noin 500m päässä asunnoltamme. Viikonloppu kuluikin aikalailla järjesteltäessä tavaroita paikoilleen ja asettautuessa taloksi.