Round two

Toinen harjoitteluviikko alkoi maanantaina iltavuorolla. Vuorossa oli paljon opiskelijoita, joten jouduimme aluksi vain seuraamaan sivusta kun muut tekivät töitään. Opiskelijavastaava oli paikalla, mutta hän ohjasi kuutta muuta sairaanhoitajaopiskelijaa, joten hän ei kerinnyt ohjaamaan meitä tässä vuorossa. Olimme toisen sairaanhoitajan mukana ja pääsimme tekemään pari nesteseosta hänen kanssaan ja merkkaamaan potilaan vitaalit. Koululta meidän harjoittelusta vastaava opettaja Eleni tuli osastolle meitä tapamaan ja kyselemään kuulumisia. Kävimme hänen kanssaan läpi asettamiamme tavoitteita ja osastolla tekemiämme työvuoroja. Iltapäivä menikin yhden sairaanhoitajan mukana ollessa ja tehdessä asioista.

Tiistaina oli aika rauhallinen päivä. Päivän kohokohtana oli kun pääsimme näkemään, kun yhdelle potilaalle tehtiin toimenpide päänalueelle. Toimenpiteen suorittivat kaksi neurogirurgia, toinen heistä yritti selittää meille piirtäen mitä he aikoivat tehdä. Ymmärsimme selostuksesta sen, että tavoitteena oli ottaa aivonesteestä näyte ja samalla laittaa kyseiseen paikkaan lääkeainetta. Toimenpide suoritettiin osastolla, joten paikasta yritettiin tehdä mahdollisimman steriili. Potilaan osa päästä puhdistettiin steriilillä nesteellä, päälle laitettiin steriili reikäliina ja toimenpiteen tekijät olivat pukeutuneet steriileihin varusteihin. Näytteen saamisessa oli aluksi hankaluuksia, koska oikeaa paikkaa ei meinannut löytyä, mutta lopulta he saivat sen.  

Keskiviikkona iltavuorossa meitä ei oikein kukaan ohjannut ja olimme pääosin vain kahdestaan. Seurasimme kun muut tekivät töitä ja otimme huviksemme itsellemme ylös potilaiden vitaaliarvot tunnin välein. Keskustelimme lääkärin kanssa potilaiden tilanteista ja saimme loppuillaksi tehtävän seurata yhden potilaan vitaaliarvoja. Huomasimme tarkkaillessamme arvoja, etteivät ne olleet kunnossa ja keskustelimme asiasta lääkäreiden ja hoitajien kanssa. He kertoivat, että tilanteelle ei tässä vaiheessa enää voinut tehdä paljoakaan, koska aivotoiminta oli kokonaan jo loppunut. Potilaan sydämen toiminta alkoi pikku hiljaa hiipumaan ja hetken päästä hän menehtyi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, emmekä kerenneet valmistautua siihen, joten tilanne tuntui epätodelliselta.Tapahtuneen vuoksi pääsimme lähtemään aikaisemmin kotiin. Ilta kului hyvin hitaasti, tunteet mylläsivät todella voimakkaasti ja kuuntelevat korvat tulivat todella tarpeeseen. Vaikka päivä oli ollut raskas, ei nukkumisesta tullut oikein mitään.

Torstaina iltavuoroon meno oli aika raskasta edellisen illan tapahtumien jälkeen. Keskustelimme heti aamusta tapahtuneesta lääkäreiden kanssa, eikä sen jälkeenkään tapahtuma tuntunut todelliselta. Muita asioita vuorosta ei oikein jäänyt mieleen.

Perjantai oli meillä vapaapäivä. Tarpeeseen tuli totaalinen aivojen nollaus. Päätimme kokeilla, olisiko shoppailemisesta terapiaksi. Aamulla lähdimme katselemaan Ateenan ostoskeskusta, joka sijaitsi Naeratziotissa metroaseman vieressä. Tämä ostoskeskus oli todella laaja, joten aamupäivä meni siellä hyvin pyöriessä. Iltapäivästä menimme trammilla rannalle, joka ei ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelimme. Jouduimme vähän aikaa etsimään parempaa rantaa, kunnes pääsisimme nauttimaan auringosta ja merestä. Lopulta seikkailtuamme jonkin aikaa, löysimme kivan rannan, jonne asettauduimme eväidemme kanssa. Merivesi oli vielä mukavan lämmintä. Loppuillan suunnittelimme asunnolla seuraavan päivän retkeä.

Lauantaiaamuna heräsimme aikaisin suunnitelmissa lähteä läheiseen kaupunkiin Nafplioon. Ensiksi suuntasimme metrolla Omoniaan, josta meidän piti löytää oikea bussipysäkki, joka veisi meidät linja-autoasemalle. Tämä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä, vaikka kysyimmekin neuvoa täkäläisiltä, mutta kumpikin meistä ymmärsi annetun sijaintiohjeen eri tavoin. Pyörittyämme katuja edestakaisin ja melkein toivomme menettäneinä, löysimme ihme kyllä oikean pysäkin. Olimme silti jo melko varmoja, ettemme kerkeäisi siihen bussiin, joka lähtisi asemalta klo. 8:30 kohti määränpäätämme. Päätimme silti ajella asemalle, vaikka edes katsomaan valmiiksi mistä voimme ostaa matkaliput ja etsiä bussin lähtöpaikan. Saavuimme asemalle 25 minuuttia yli kahdeksan, joten päätimme kokeilla vielä onneamme ja kiidimme etsimään oikeaa lipunmyyntikojua. Ensimmäiseksi menimme tietysti väärään paikkaan, josta meidät sitten opastettiin oikealle reitille. Onneksemme Kreikassa vallitsee myöhästymisen kulttuuri, joten linja-auto ei ollut ajallaan ja me kerkesimme hyvin kyytiin. Matka kesti reilut kaksi ja puoli tuntia, joka meni aikalailla torkkuessa, aikainen herätys otti veronsa. Saapuessamme perille, kävimme ensimmäiseksi varaamassa paikat klo. 18:30 lähtevään bussiin, jolla pääsemme sitten takaisin Ateenaan. Meillä oli siis runsaasti aikaa kierrellä paikan kauniissa ympäristössä ja upeissa nähtävyyksissä.

Valitsimme ensimmäiseksi lähteä valloittamaan vuorenhuipulla sijaitsevaa Palamidin linnaketta, jonne oli vain muutamat 999 rappusta. Siitä ei yhdellä rykäisyllä selvitty, vaan hengähdytaukoja piti pitää useassa kohti matkaa ja samalla ihailimme kauaksi kantautuvaa näköalaa. Huipulle päästyämme nautimme hetken ajatuksesta "no more stairs" ja sen jälkeen lähdimme seikkailemaan linnan raunioiden uumeniin. Näköalat olivat huipulla päätä huimaavat ja pääsimme esimerkiksi kokemaan vankityrmän karut olosuhteet. Aikamme kierreltyämme ja kuvia napattuamme olimme valmiita kohtaamaan vanhan vihollisemme eli rappuset. Vedimme muutaman kerran syvään henkeä, ennenkuin lähdimme hilautumaan rappusia alas. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, koska pohkeemme eivät olleet samaa mieltä kanssamme, vaan huusivat hoosiannaa koko matkan. Päivän hyötyliikunnat täyttyivät kyllä tästä urakasta, koska lopulta jalkamme alkoivat vapista aina kun pelkästään näimme jossain rappusia. Kävimme istuskelemassa jonkin aikaa rannalla lepuuttamassa jalkojamme viileässä merivedessä. Päivän aikana pääsimme tunnelmoimaan ajassa taaksepäin tutustuessamme sotaaikaiseen historiaan sotamuseossa. Kävimme myös toisenlaisessa museossa, jossa oli muun muassa paljon erilaisia vanhanaikaisia esineitä, kuten ruukkuja. Loppuajan taapersimme kaduilla ihastellen värikkäitä rakennuksia ja kuvittelimme millaista täällä on mahtanut olla, kun Nafplio oli Kreikan pääkaupunki.

Sunnuntaipäivän varasimme pääosiin rantapäiväksi, koska jalkamme tarvitsivat lomaa eilisen raskaan työn jälkeen. Nautimme auringosta ja kävimme useaan otteeseen uimassa. Rannalla pyöri paljon sinnikkäitä hierontapalveluita tarjoavia henkilöitä. He saattoivat tulla jopa tökkimään sinua, jos esitit ettet kuullut heitä ja makasit olevinaan nukkuvinasi. Myöskin pyyhkeiden myyjät olivat parveutuneet paikalle esittelemään valikoimaansa. Neljän tunnin loikoilemisen jälkeen käväisimme asunnolla vaihtamassa vaatetta ja valmistautumassa syömään lähtöön. Kävimme nauttimassa paikalliset souvlakit yhdessä ravintolassa Gazissa ja jatkoimme iltaamme kävellen Monastirakilta Thissioon päin. Ihailimme ravintoloiden illallispöytiä, joiden valaistukseksi käytettiin kynttilöitä sekä kivasti valaistuja rakennuksia.         

Lopuksi vielä pari kuvaa nafpliosta:

Näkymiä portaita kiivetessä

Tuonne ylös myö kiivettiin